Elämäni Hermeliininä

Hyllylle!

2006-07-29T14:19:00.000+03:00

Toistaiseksi tarinoita Hermeliinin elämästä vain WannaBe BB -blogissa!

Lomalla töissä

2006-07-27T16:15:00.000+03:00

Ärgh! Kyllä mua pikkasen keljuttaa, että en lomallakaan pääse irti työasioista. Joku voisi sanoa, että oma vika, mitäs läksit! Mutta kun nämä asiat eivät vaan aina ole ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Ei mua niinkään ärsytä se, että muutamia tunteja menee hommien tekemiseen vaan enemmänkin nämä jatkuvasti päässä pyörivät työasiat, joista ihan oikeasti tarvitsisin jo lomaa. Noi työtunnithan voin pitää vapaana whenever, wherever, mutta ns. omalla ajalla tapahtuvasta ajatustyöstä ei meillä ole vielä tähän päivään saakka maksettu lanttiakaan. Hankala asia, koska tässä ammatissa ollaan käytännössä töissä 24/7/365. Ja tätähän ei moni ymmärrä. Sitä on turha edes selittää.

Jos tämä päivä on mennyt ihan konkreettisesti töitä tehden, niin eilen sentään hyödynsin näennäisen vapauteni ja singahdin maailmalle toteuttamaan girlie -juttuja. Ja syömään ihqa oikeata irtojäätelöä!!! En vaan pystynyt helteessä cafe latte -jätskipallojen ja aidon vohvelikuoren kutsua kerta kaikkiaan vastustamaan. Miksi pitäisikään? Mutta niin se vaan on, että harvoin saatu herkku on ehdottomasti sitä parasta herkkua! Ai nautinto sentään!

Myös SE tuli jo tiistaina ihan kotiovelle saakka ja nyt on SEN parissa vierähtänyt mukavasti paitsi aikaa, niin myös rahaa. Loma on ehdottomasti pahasta. Mä olen onnistunut tuhlaamaan aivan järkyn paljon rahaa :/. Sitä se on, kun on "liikaa" aikaa. Ehtii myös tuhlaamaan ;). Jos olisi edes lomakorvauksia joita tuhlata... Mutta meillähän ei sellaisia makseta. No ei tietenkään. Murrrr... Jostain muualta kuin töistä on bonarit hommattava.

Musta on tullut yösyöppö! Joka yö olen nyt tällä viikolla noussut ylös syömään. Nälkä vaan on niin karmea, että vatsaan sattuu ja nukkumisesta on turha uneksiakaan ennen kuin saa jotain vatsaa rauhoittavaa ahdettua sisäänsä. Onneksi yöaikaan syödyt kalorit eivät lihota ;). Voinen siis hyvillä mielin jatkaa harmitonta yösyöpöttelyäni :)

Herätetty maalla

2006-07-26T04:26:00.000+03:00

Js sitten joku vielä ihmettelee MIKSI mä olen haksahtanut homokulttuuriin. Pitääkö sitä edes kysyä? Sehän on ilmiselvää :)

Juups, minä täällä valvon ja syön sokerimuroja. Ulkoa kantautuneet kissatappelun äänet saivat pojat aivan sekaisin seurauksella, että mitä valvon. Ja syön. Mutta mitäpä sitä muuta lomalla tekisikään? Paitsi töitä. Ehkä teen ne kuitenkin vasta torstaina.... Huomenna ois muutakin puuhaa :)

2006-07-21T13:35:00.000+03:00

I did it, I did it, I did it, I did it! SE tulee keskiviikkona. Kivaa! :) Vasta vuoden päivät ehdinkin asiaa jahkailemaan, heh...

Kuukauden päästä sairaalaan, mutta tänään vielä juhlitaan! Montaakin asiaa ;)

Ainiin, jos joku on vailla toooodella hienoa ja hyvin kohdeltua Bemukkaa, niin sellaisen saa nyt ostaa täältä;

"Isn`t she looovely,
Isn't she wonderfull,
Isn't she precious.....

Isn't she pretty,
Truly the angel's best..."

laulaa Stevie Wonderkin ;)

Sattumia

2006-07-14T12:12:00.000+03:00

Eilen taas sattui ja tapahtui... ;)

Kävelin sisään yleisiin naisten WC-tiloihin, jossa olin ollut monta kertaa aikaisemminkin. Kyseessä on noin 15 wc-kopin tila eli ihan kohtuuiso yleinen WC. Avasin oven ja näin kaksi nuorehkoa mieshenkilöä. Siis mitä hemmettiä?! Kävelinkö mä ajatuksissani miesten vessaan?! Äkkiä samaa tietä takaisin kuin olin tullutkin tarkistamaan ovessa olevaa kylttiä. Hmmmm... hameväeltä kyllä kyltti mun silmään näyttää, mutta ehkä mä oon sekottanu jotain... Oon aika väsynyki... Ehkä joku on vaihtanut kyltit?! Rohkeasti vaan takaisin sisään, mutta ennen kopin puolelle siirtymistä ajattelin, että on kuitenkin parasta vielä varmistaa viiraako mulla vai jollain muulla. "Onko tää naisten vessa?", heitin puolihuolimattomasti. Pojat kääntyivät katsomaan... "Niiiiin... onko tää naisten vai miesten vessa?", toistin kysymyksen. "Jooooo... on tää...". Siis häh?! On on, mutta mikä tämä nyt loppujen lopuksi on?! "Siis naisten vai miesten?". "Jooooo... naisten vessa tää on. Me ollaan vaan siivoomassa täällä.". Great! Thanks, boys, mulla onkin jo kiire vessaan.

Tapasin myöskin "uudehkoa" ystävääni, jolla on, heh, ihan kohtuukokoiset silikonitissit(,joille mä olen muuten itse aivan älyttömän kateellinen ;)). Itselläni oli topatuissa rintsikoissa järjettömän kuuma ja jotenkin sitten laskin yhteen 1+1 ja tokaisin hänelle, että: "Sun tissit on kyllä tosi kuumat... varmaan?". Neiti pysähtyi niille sijoilleen ja oikein näin hidastetusti kuinka kulmakarvat kohosivat ja leuka loksahti auki, kun hän jäi keskellä katukäytävää tuijottamaan mua. Öh, ai mitä nyt...? "Eikö noi oo muka kuumat?", kysyin tyhmänä ja laskin katseeni hänen rintavarustukseensa päin. Vasta vähän ajan kuluttua yhä siinä vastatusten seistessämme aloin kelaamaan, että mitä mä oikein sanoinkaan. Ja yllättäen mulla olikin entistä kuumempi olo, kun posket lehahtivat punaisiksi. "Öh, niin siis tarkotin, että sulla on varmaan tosi kuuma olla noissa tisseissä tällä ilmalla, ku mullakin on. Niin, vaikka ei mulla siis ole tollasia, mut jotenkin mä ajattelin että ja plaaplaaplaa...". Heheeee, ja sitten alkoi karmea räkätys, kun molemmat vihdoin tajusisimme väärinymmärryksen. Mutta joo, kyllähän ne kuumat on, kaikin tavoin ;).

Väärinkäsityksen syntyä saattoi myös kummasti edesauttaa mun hetkeä aiemmin kertomani uudet mieltymykset homokulttuuriin. Miehiseen homokulttuuriin kyllä, mutta jotenkin hänkin kai siinä vaiheessa laski 1+1. Juuh, edelleen pohdin, josko tilaisin ranskalaisesta homppekaupasta ihkaoikean miesten design -homopaidan :). Vielä en ole rohjennut, mutta jotenkin ajatus viehättää kovin :D

2006-07-13T08:53:00.000+03:00

Taas se iski! Se KUUME!

Kun maailma ei riitä

2006-07-11T20:45:00.000+03:00

...People like us
Know how to survive
There's no point in living
If you can't feel alive

We know when to kiss
And we know when to kill
If we can't have it all
Then nobody will

The World is Not Enough...

Outo juttu... Kun kokee jotain oikein huimaa, niin se mitä ennen luuli / kuvitteli / ajatteli huimaksi ei enää tunnu miltään. Isompaa, lujempaa, jännittävämpää, nopeampaa, kiiltävämpää, kalliimpaa, hienompaa, parempaa, tiukempaa, voimakkaampaa... yksinkertaisesti aina vain enemmän.

2006-07-06T19:28:00.000+03:00

Koettelee, mutt' ei hylkää Herra..

Jos multa kysytään, niin v*****n koko Äijä!!!

EDIT 7.7.06 klo 09.16:
Viimeset 48 tuntia ovat olleet jotain aivan uskomatonta, mutta potkase nyt vielä kerran kun kerta alotit! Ei ole mimmi vielä tarpeeksi kovissa vesissä keitetty... tai nöyrä. Ehkä se siinä onkin vika; elämä koittaa saada polvilleen. Ehkä jopa pysymään siellä. Tai ryömimään näissä maankamaran liejuisissa pohjamudissa. Katsotaan kuka selviää hengissä...

Kaikki viime päivien tapahtumat eivät tänne kuulu (ihan liikaa kipua ja särkyä, henkistä ja fyysistä), mutta "the best" is yet to come eli TT-kuvien perusteella lääkäri kirjoitti mut eilen Jorviin (jossa siis jo odottaa hermovammaa koskeva lähete) ja hänen tulkintansa mukaan nenä- ja otsaontelot joudutaan leikkaamaan... Ihan niinkuin jo keväällä uumoilinkin. Eikö nämä stna koskaan lopu?!!! Ja mikä v**** siinä oikein on, ettei potilasta kuunnella ja asioita tutkita ennen kuin käteen lyödään miljoona lääkekuuria(jotka ovat osaltaan tuhonneet koko elimistön immuunijärjestelmän) ja tehdään aivan turhia ikäviä toimenpiteitä?!! Puoli vuotta mulla on ollut pää tukossa ja olotila sen mukainen; epämukavuutta, hengitysvaikeuksia, univaikeuksia (selällään yksinkertaisesti tukehtuu) suoranaisia kipuja koko kasvojen alueella ja jatkuvaa epätietoisuutta... pelkoa pyrstön alla. Puhumattakaan lentomatkoista, jotka ovat olleet todella tuskallisia ja pelottavia... Hattua täytyy kai itselleen nostaa, että kaikista näistä vammoista ja flunssista huolimatta olen treenannut kuten olisin tehnyt terveenäkin. Terveen miehen tulokset olisivat voineet olla jotain muutakin, mutta kyllä tähän nykyiseen kuntoon täytyy olla harvinaisen tyytyväinen, vaikkei se kaikkein paras olekaan.

Ja nyt ootellaan, josko kesäloman voisi viettää vaikka sairaalan leikkausosastolla... Fucking Great, yeah!!! Ja toivonpa tosiaan, että nämä muut sotkut selviävät tässä tämän päivän aikana. Eilen olisi tullut tulikivenkatkuisempaakin tekstiä. Nyt mä en enää vaan jaksa vouhkata tämän enempää. Parin yön valvomisen jälkeen alan olla aika finaalissa.... Onneksi on perjantai.

Keskellä kesäyön taikaa

2006-07-06T03:47:00.000+03:00

Ei malta mieli nukkua, kun on paras aika nauttia kesäyön taikaa. Huomenna (siis tänään!) töissä saatan tosin olla asiasta eri mieltä. Se, mikä nyt tuntuu aivan järjettömän hyvältä idealta, ei ehkä muutaman tunnin päästä sitä enää ole. Miksei sitä voi ihminen olla vapaa varsa kesäyön laitumilla? Noh, a man`s gotta do, what a man`s gotta do! Mä vähän aikaa vielä... ja sitten kömmin muutamaksi tunniksi vällyjen väliin :)

2006-07-05T00:25:00.000+03:00

Hunajaa haavoihin... ;)

Sano nyt suoraan vaan!

2006-07-04T11:36:00.000+03:00

Vähänkö mua taas vituttaa ihmiset, jotka sanoo yhtä ja tekee toista! Siis haloo hei! Mikä siinä on niin stnan vaikeeta sanoa suoraan ja rehellisesti mistä on kyse?! Sen sijaan vakuutellaan yhtä sun toista, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ehkä kaikille ei sitten vaan ole niin helppoa puhua asioista niinkuin ne oikeasti ovat vaan kaikki pyritään verhoamaan joidenkin ihmeellisten selitysten taakse. Noh, mä olen aina uskonut, että teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja näin uskon nytkin, vaikka nämä ihmiset (mistä näitä mun elämään oikein riittää?!) kovasti yrittävät muuta vakuuttaa. Hmmm... tai ehkä vika on sittenkin mussa? Vikahan ei kaiken järjen mukaan voi olla kaikissa muissa. Ehkä mä en vaan ymmärrä mitä mulle suoraan sanotaan tai olen liian hölmö lukeakseni viestejä rivien välistä. Juu tiedän kyllä, että mun olisi huomattavasti helpompaa asua Apinoiden planeetalla kuin täällä muiden kaltaisteni (?) joukossa.

Sitten on vielä nämä prkeleen neuvojat, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa ja jotka eivät asioiden todellisesta laidasta (historiasta tai nykyisyydestä) yhtään mitään tiedä, mutta ovat kuitenkin aina yhtä valmiit laittamaan oman lusikkansa soppaan ja kertomaan muille, kuinka heidän pitäisi toimia. Ja sitten nämä jotkut on-net-to-mat tietysti uskovat kaiken mitä heille sanotaan kykenemättä yhtään käyttämään omia aivojaan (jos sellaisia edes on) ja miettimään käytöksensä tai sanomisiensa vaikutusta tai seurauksia todellisuuteen tänä päivänä ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. Mutta niin, mitäpä mä tässä miettimään kuinka hyvin tai huonosti jonkun muun tulee elämässä käymään. Yritän pitää oman elämäni mahdollisimman yksinkertaisena ja huolehtia vain itsestäni, omista tekemisistäni ja sanomisistani. Ja muutoin keskityn uskomaan siihen mitä näen ja koen, sen sijaan että uskoisin mitä mulle sanotaan. Puhukaa vaan mitä ikinä puhuttekaan, mutta mä en usko sanaakaan ennen kuin omin silmin näen ja pääsen itse toteamaan.

Fuck Ya`ll! Kuolema vääräuskoisille ja vääräuskoisuutta ruokkiville neuvonantajille! Ja lopuksi vielä hyvä neuvo ihan jokaiselle: Älä koskaan oleta mitään vaan selvitä, mistä oikeasti on kysymys! Kaiken maailman olettamukset maan päällä ovat juuri niitä asioita, joista väärinymmärrykset syntyvät ja sodat syttyvät. Mä luulin, et sä luulit, ku toikin luuli ja sit me luultiin ku kaikki muutkin luuli niin sitten siinä kuitenkin kävi näin, nyt kun kuitenkin kävi näin (hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt o-oot)... Jep jep, siitä se lähtee. Kannattaisiko katsoa ettei tarvitsisi jälkeenpäin niin kovasti katua? En mä vaan v**** tiedä... Make your choice and live with the consequences!

Kivaa kesäpäivää kaikille! Mie hoidan hommat ja lähen merelle tuulettamaan ääliöt pois näkyvistä ja pois mielestä! :)

Namia nassuun!

2006-07-01T15:10:00.000+03:00

Hip hip, oli tuo Juhannus -viikonlopun mässy niiiiiin mukava kokemus, että päätinkin ottaa homman heti tänä viikonloppuna uusiksi. Tavoitteena vaihteeksi vaikkapa "The biggest and the fattest Dwarf Rabbit in the World"!!! Mikä ettei?! Nautintoja kesään!

Noh, jottei nyt ihan Ison Luuserin leimaa otsaan nakata, niin kerrottakoon, että kävin sentään jo aamutuimaan muutamien kilometrien lämmittelylenkin jälkeen radalla kipittämässä muutamat sprinttivedot. Yllätyksekseni oli kentälle eksynyt siihen aikaan muutama muukin ylienerginen yksilö. Tavallisesti saan kiitää ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Hieman meinasi ramppikuume iskeä, mutta what the hell! Elleivät ole ihmiset aiemmin nähneet norsua DS-Trainereissa pikajuoksuradalla, niin oli jo korkea aika! ;)

Silmät alkavat vihdoin muistuttaa jälleen tavallisen ihmisen silmiä Pirun punaisina hohtavien silmien sijaan. Viikkohan tässä on jo aurinkolasit päässä kuljettu ja valehtelisin, jos sanoisin, että eipä huolettanut yhtään! Huoletti kyllä, mutta nyt ovat siis silmät normalisoitumaan päin. Edelleen niitä kyllä vielä antibioottitipoilla lääkitsen. Pikkuvarpaan sen sijaan onnistuin tänään sokerihumalassa silpaisemaan peililiukuoven terävän metallikehyksen alle. Auts! Verta riitti aina sohvalle saakka :/. En ajatellut, että se niin pahasti ruhjoutui. Saapi nähdä tarviiko huomenna vetää lenkkareita jalkaan...

Lomakuviotkin alkavat vähitellen selkenemään. Alunperin oli tarkoituksena lennähtää Egyptin pyramideille pariksi viikoksi, mutta vaihtanen kohdetta tuttuun ja turvalliseen (?) Turkkiin, jonne oli ajatus jo vuosi sitten suunnata. Levottomuuksien vuoksi matkakohteeksi sopi tuolloin kuitenkin paremmin vielä tutumpi ja turvallisempi Kreikka. Monien mielestä Turkki on turhan tavallinen lomakohde, mutta itseäni kiehtoo alueen historiallisesti merkittävät kohteet olkoonkin sitten turistirysiä tai ei. Jotenkin mä vaan olen aina niin "kotona" niissä rauniokaupungeissa... Ja kuusi maailman seitsemästä ihmeestä on vielä katsastamatta! Egyptistä olisivat löytyneet Gizan pyramidit ja Faroksen majakka, Turkista sen sijaan löytyy Artemiin temppeli Efesuksesta ja Halikarnassoksen mausoleumi Bodrumista. Rhodoksen kolossilla tuli siis käytyä viime vuonna. Maailman luonnonihmeitä onkin sitten vielä pitkä lista katsastamatta. Venezuelan Angel Fallsista oli hyvä aloittaa :). Ja tottakai lomalta pitää löytyä kaikkea!!! Luontoa, luksusta, rantaa, kaupunkeja, historiaa, harrastuksia, arkkitehtuuria, urheilua, koomailua, aurinkoa, merta, vuoristoja, seikkailuja, uusia kokemuksia ja rajattomasti ruokaa! :D

Sattumia ja tapahtumia

2006-06-28T16:25:00.000+03:00

Nyt eletään jännittäviä aikoja! Maailmassa tapahtuu yllättäviä muutoksia ja elämä tarjoaa kummallisia käänteitä. Maltti olisi valttia, mutta miten ihmeessä mä maltan pysyä housuissani?! Henkselien hommaaminen vyön varmistukseksi lienee paikallaan... Vielä pitää antaa ajan kulua, odottaa ja katsoa, katsoa mitä sattuu ja tapahtuu. Sattumia ja tapahtumia. Mutta kun pyörät kolisevat kohilleen, niin lupaan ensimmäisenä heittää housut jorpakkoon ja olla mukana täydellä sydämellä. Mä olen odottanut jo niiiiiin kauan :)

Tähdissä piilee totuus, piileehän? ;)

Kaikki asiat, joita pidät tärkeinä ja joiden toteuttamisesta jaksat aidosti
nauttia tulevat nyt etenemään uskomattomalla vauhdilla. Menestyksesi saa
lähelläsi olevat ihmiset haukkomaan henkeään, mutta kenelläkään ei ole kanttia
estää sinun nousuasi huipulle, koska voimat sinun takanasi ovat liian vahvat
ihmisen uhmattaviksi. Vauhtia ja jännitystä riittää nyt elämäsi käänteissä sen
verran että sinulla tulee varmasti olemaan hauskaa ottaessasi vastaan elämän
tarjoamia yllätyksiä.

Päänuppi kuvattu! Huomenna tuloksia.

Terve Pässi!

2006-06-27T18:39:00.000+03:00

Juu niin, ja taas se sama vanha virsi kuin aina ennenkin: "Tehän olette terve kuin P...ukki!". Ei ole aidsia ei, eikä mitään muutakaan. Veriarvot olivat jälleen kerran loistavat. Ei tulehduksia, ei mitään. Onnittelut! Hemppakin oli kahden kuukauden rääkin ja "paaston" jälkeen vielä 141 (8 pykälää sentään alempana kuin puolisen vuotta sitten).

"Mutta niin, sitten nämä röntgenkuvat... Teillä on kaularanka täysin oiennut. Ja teidän vasemmasta keuhkostanne löytyi metallilankaa..." Nou fucking kidding!!! Juuh, metallilanka on ollut keuhkossa nyt kymmenisen vuotta, jotta raukka pysyy edes jotenkin koossa, eikä jännitysniskakaan ollut mikään uutinen. Oienneesta kaularangasta taisin siitäkin kuulla ensimmäistä kertaa jo 10 tai 15 vuotta sitten. Hermokanavat ovat kuitenkin siellä auki eli nou problemos. Paitsi tämä jännitysniska, jonka kanssa pystyn elämään toisin kuin väärässä asennossa olevien lapa-, olka- ja kylkiluiden. Noh, what the hell, huomenna todennäköisesti turhaan TT-kuvaan ja joskus syksyllä todennäköisesti ihan yhtä turha reissu fysiatrian polille. Kyllä se on kuulkaas parasta vaan lopettaa valittaminen ja oppia elämään näiden vaivojen ja kipujen kanssa! Nih!!!

Silmät ovat ehkä vähän paremman tuntuiset... punaiset ja vähän hiekkaiset edelleen. Pari päivää pitäisi kuulemma antaa antibiooteille aikaa. No annetaan, annetaan!

Lohdutukseksi kävin alessa tuhlaamassa reilut 300 euroa. Sain peräti yhdet avokkaat, nahkalaukun (150 € :O), farkkuminarin ja hihattoman T-paidan. Vau... Ainiin ja varpaankynsiin kesänvihreää! :)))

Taasko mä oon kipee?!

2006-06-26T16:14:00.000+03:00

Kipeenä on kiva olla! NOT! Mutta olen nyt kuitenkin. Taas. Vaihteeksi. Jälleen kerran. Tänään raahauduin lekuriin ja pari päivää viettelen nyt saikulla.

Lauantai-iltana alkoivat silmät kutiamaan aivan julmetusti. Enpä mä sitä kauheesti miettiny, hieroin vaan vuorotellen molempia. Yöllä heräilin jatkuvasti kun silmistä valui vettä solkenaan. Silloinkin vielä pohdin, jotta olinko ehkä nähnyt ikäviä unia ja niitä itkeskelin. Muutaman kerran kuitenkin olen omaan itkuuni herännyt. Tosin silloin olen kyllä aina tasan tarkkaan muistanut mikä on niin järkyttänyt. Aamusta vihdoin tajusin mistä on kyse, kun silmät olivat paitsi turvonneet umpeen, niin myös liimautuneet rähmällä kiinni. How nice... Ja voi kuinka kaunis mä olinkaan! :D Eikä auttanut muu kun lähteä siinä kunnossa apteekista hakemaan helpotusta. Siellä mä sitten olin kaikkien muiden juhannuskapulasta kärsivien kanssa, hehee...

Tipat kyllä auttoivat turvotukseen ja "hiekkaa silmissä" -tunteeseen aika mukavasti. Tänä aamuna näytin edelleen rähmivältä särkikalan serkulta, joten pare oli lähteä ystävääni lääkäritätiä moikkaamaan. Silmien liikuttelu tekee kipiää, samoin valo. Autolla ajamisesta tuli mukavan haasteellista... Harvemmin sitä ajattelee kuinka paljon nopeita silmänliikkeitä autolla ajaminen vaatii. Kivusta päätellen paljon! Sain dropit silmätulehdukseen ja kävin samalla otattamassa aidsin varalta verikokeet (täti suostui heti kun vihjaisin, että aidsista tässä mun jatkuvassa sairastelussa on kyse ;D) ja kuvauttamassa kaularangan. Kannattava keikka siis! Huomenna saan tulokset veriarvoista ja röntgenkuvista. Ja keskiviikkona painun sitten Ytimen Mehiläiseen pään TT-kuvaan. Josko vihdoin selviäisi tämän ikuisen nuhattoman nuhan syy. Tai sitten ei selviä. Sitten keksitään kai jotain muuta. Tai sitten ei keksitä. Ja niin, tulipa vielä kaupanpäälle lähete Jorviin fysiatrian polille. On tuo hermovamma taas alkanut sen verran risoa, että jaksan jälleen yrittää edes jotain. Yrityksen tuloksellisuuteen en välttämättä jaksa uskoa... Onneksi oma hermoterapeutti saapuu maailmalta muutaman viikon kuluttua. Silloin on ainakin vähän helpotusta kipuihin luvassa.

Joo, silleen... ruudun tuijottaminen kielletty, mutta tässä mä vaan istun. Itsepä kärsin!

Työtön?

2006-06-21T14:53:00.000+03:00

Mielenkiintoinen päivä, jonka olisin taas kerran voinut jättää kokonaan elämättä. Ensin sain tietää työmatkan osuvan aivan keskelle suunnittelemaani ja jo kaksi kuukautta sitten työnantajan kanssa sovittua lomaani. Lomasuunnitelmat menevät siis uusiksi. Miten? En tiedä. Kesäloma syyskuussa ei kauheasti houkuttele.

Tämän jälkeen mut on irtisanottu huonon käyttäytymisen vuoksi. Okei, ehkä menetin maanantain sisäisessä palaverissa malttini ja marssin ulos ovet paukkuen, mutta käytökseeni oli mielestäni aivan ymmärrettävät syyt. Eilen pyysin anteeksi ja kuvittelin asian loppuunkäsitellyksi. No big deal ja let`s move on! Tänään mulle ilmoitettiin, että "Hermeliini, sinä et yksinkertaisesti voi käyttäytytä tuolla tavalla." Tämä sai mut jälleen näkemään punaista ja ilmoitin, että MINÄ VOIN käyttäytyä ja käyttäydynkin juuri niinkuin itse kussakin tilanteessa parhaaksi näen ja koen. Siitä alkoivat irtisanomispuheet, joihin vastasin, että sittenhän irtisanotte ja EVVK! Mulle elämä on niin yksinkertaista, että vastaan otetaan mitä tulee ja jatketaan sen pohjalta sitten eteenpäin. Varmistin nyt kuitenkin vielä ennen kamojen keräämistä toimitusjohtajalta (eri hlö kuin meuhkaaja), jotta olenko palkkalistoilla vai en? Sain vastauksen, että hän päättää kenet palkataan ja kenet pistetään pihalle, eikä hän käsittääkseen ole mua irtisanonut. Asia selvä, hommat jatkuu, enkä tuollaisia puheita suostu enää kuuntelemaan. Joko tarkoitetaan mitä sanotaan tai muuten pidetään pää kiinni. Piste.

Mihin mahtaakaan tämä päivä päättyä...

Uusi Bemukka on ainakin iiiiiihana! *smack* :))))))))

Selvitysten päivä

2006-06-12T21:13:00.000+03:00

Sainpa vihdoinkin tänään Bemukan vauriot arvioituttua; 1000 € korjaus ja maalaus ja 500 € vastaava sijaisauto viideksi päiväksi (Jippiii! Pääsen vihdoinkin koeajamaan ykkössarjalaisen!). 1500 egeä siis yhteensä ja tuon vaatimuksen kanssa marssin illalla naapurin ovelle. Ukko oli yhtä hyvässä kunnossa kuin viime viikollakin. Käski mun olla hermostumatta ja sanoi, että vaimo maksaa. Vaimo oli suihkusta tulossa ja lupasi sen enempää kyselemättä maksaa huomenna käteisellä ko. summan. Mulla jäi monttu auki, koska olin valmiina taisteluun, jota ei sitten tullutkaan. Höh! Vaimo kertoi siinä samalla kaatuneensa tänään itse pyörällä erään toisen pihalla olleen auton päälle. En tiedä mitkä olivat auton vauriot, mutta rouvalla oli ainakin omien sanojensa mukaan kylkiluu murtunut. Huhhuijaa tätä menoa!

Lauantai-iltana puolenyön aikaan ihmettelin mitä meteliä pihalta kuuluu. Menin parvekkeelle katsomaan ja alakerran ukkohan se siellä hakkasi oikein olan takaa lenkkarilla makuuhuoneen ikkunaa. Liekö rouvakin ollut liesussa vai sammunut sohvalle?

Lääkärissäkin kävin taas vaihteeksi. Enpä siitä sen viisaammaksi tullut. Käskin ottamaan selvää mikä mua vaivaa ja vasta sitten miettimään millä vaivaa lääkitä tai mitä muuta sille voisi tehdä. Sain lähetteen nenäonteloiden tietokonetomografiaan. Ainoa ongelma on nyt vaan löytää jostain aikaa lähteä Ytimeen kuvattavaksi. Mennee ensi vkolle... Tänään olo oli niin karmean tukkoinen, että otin yhden antihistamiinin. Kyllä se tuntuu nyt ainakin hiukan oloa helpottavan, mutta lienee kuitenkin ihan paikallaan raahata itsensä kuvaukseen. Saapahan sitten vieraat esineet tai asiat, kasvaimet yms. rajattua pois. Toivottavasti.

I have a dream

2006-06-11T21:15:00.000+03:00

Kylläpä tänään on taas pukannut sunnuntai -ahdistusta oikein olan takaa. Ahdistus alkoi heti aamusta kun tajusin, että onpa hieno ilma ja lämmin, aurinkoinen päivä tulossa. Voi kun edes joskus voisi heräillä aamulla kaikessa rauhassa, katsoa ulos ikkunasta ja pohtia mitä mä oikein haluaisin tänään tehdä. Ja sitten vaan tekemään sitä mitä päähän putkahtaa ja mieleen juolahtaa :). Ja ellei se tekeminen sitten maistukaan tai päähän pukkaa uutta juttua, niin ei kun menoksi!

Mutta ei, ei mulla ikinä ole, eikä varmaan ikinä tule olemaankaan tuollaista tilannetta. Sen sijaan tiedän jo edellispäivänä (tai viikkoa, ehkä kuukauttakin ennen) mitä seuraavana aamuna PITÄÄ tehdä. Ja kun sen ensimmäisen "Pitää tehdä" -asian saa tehdyksi, niin on jo kiire siirtyä seuraavaan, jotta ehtii vielä ne kaikki muutkin päivän "Pitää tehdä" -asiat, jotta taasen koko viikon "Pitää tehdä" -jutut saa tehtyä silloin, kun ne PITÄÄ tehdä! Huoh... Mä olen totaalisen kyllästynyt ja väsynyt tähän To do -elämään :///

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihminen tekee itse oman elämänsä. Siksipä yritin päivän mittaan miettiä ratkaisuja oman elämäni helpottamiseksi ja "Mitä haluaisin tehdä" -juttujen mahduttamiseksi siihen. Kaikkea, eikä edes puolia voi jättää tekemättä, joten järkevin ratkaisu olisi kaiketi saada joku muu tekemään mun To do -juttuja. Hyvä idea ja onnistuu... jos on millä maksaa. Mutta kun ei ole, eikä näytä olevan tulossakaan. Ja treeneistä en luovu. Jatkan siis tyytymättömänä To do -elämää eteenpäin ja toivon edes elokuussa saavani muutaman "Teen ihan mitä huvittaa ja milloin huvittaa" -päivän mahdutettua To do -päivien lomaan. Ellei lomaani sitten peruta kokonaan... Nythän sitä vaan työmatkan takia siirretään. Viikolla tai kahdella. En tiedä vielä. Mutta loma se on lomaa kai syyskuussakin!

Raivoa täydeltä laidalta

2006-06-07T18:54:00.000+03:00

VOI VITTU, PERKele, saatana ja kaikki muut maailman kirosanat päälle!!! Nyt kyllä jurppii niin pahasti, että en oikesti tiedä koska olisi näin syvästi vituttanut! Naapurin juoppo meni sitten saatana kolhimaan S80:llä MUN autoa. Ja se oli kyllä äijän viimeinen teko! Olisi kannattanut valita ihan mikä tahansa muu auto kuin tämän mimmin silmäterä. Ja minähän en tällasten asioiden kanssa leiki! Ja niin paljon kuin mieli tekikin ja tekee edelleen mennä kenkäisemään äijää päin näköä, niin yritän nyt kuitenkin vielä hillitä ittein ennen kuin poliisipojat saapuu paikalle. Juups, meikä ei kauan aikaa miettinyt kun näppäili 112 kännytauluun. Partiota odottelen tässä saapuvaksi par`aikaa, jotta pääsen ihan virallisten todistajien läsnäollessa sanomaan pari valittua sanaa! Taitaa olla myös naapurin turvallisuuden kannalta ihan hyvä asia, että virkavalta on paikalla. Rrrräyh!!!

Tämähän oli vaan ajan kysymys ennen kuin kännipää saa meidän puskurit vastakkain. Aina on Volatsu parkissa poikittain, niin ettei omaa autoa kalliille paikalle saa. Viime viikolla just valittelin asiaa toiselle naapurille. Eikä ole montaakaan kuukautta kun Volvon puskuri oli ajettu kiinni meidän yhteiseen sähkötolppaan. On varmaankin syytä harkita auton vaihtoa Smartiin, jotta edes teoriassa olisi mahdollisuus saada se pysymään omassa karsinassa. Täytyypä kysäistä montako promillea oli aamulla veressä kun liikenteeseen lähti. Ja virkavallan läsnäollessa luonnollisesti.

Missä perkeleessä ne oikein viipyy??!! Maailmassa EI VOI olla tämän tärkeämpää asiaa tai suurempaa rikosta. Suihkuun pitäisi päästä, mutta ei taida suihku tältä adrenaliiniryöpyltä kädessä pysyä. Tulipahan ainakin kunnon HIITti vetäistyä kun kiukkuani salilla treeniin purin. Tulkaa nyt jo jumalauta, tai jää meikäläisen unet ens yönä vähiin! Valokuvat sentään kävin todistusaineistoksi napsimassa...

AAAAAARRRRRGGGGGggggghhhhhhh!!!!!!!

*****

EDIT klo 21.10:

Noniin, nyt ovat sitten poliisipoika ja -tyttö käyneet. Hiukan jo ehdin hermoilla kun ei heti kuulunut. Asia oli aika selvä; poika kuvasi (mikä poika? Iso, KOMEE mies.. ja se pyssy :)) ja tyttö kirjotteli lappuset. Ihmettelivät miksi en ollut jutellut asiasta naapurin kanssa. Sanoin, ettei ole mun tapa toimia, etenkään tässä tapauksessa. Lähtivät sitten mun messiin naapurin juttusille ja ymmärsivät aika äkkiä, miksi mun ei olisi edes kannattanut mennä sinne itsekseni. Äijä oli änkyräkännissä, eikä rouvan kunto paljoa perästä tullut. Siinä herra sitten esitteli perhekalleuksiaan samalla kun poliisisetä kertoi mitä oli tapahtunut. Kun setä sai tarinan loppuun niin herra kysyi, että: "Mistä tässä oikein on kyse? Mitä on tapahtunut?". Joopa joo ja tarina alusta.

Kummasti rauhoitti meikäläistäkin se virkapukuisten läsnäolo ja annoin heidän hoitaa puhumisen. Tyydyin itse vaan pyörittelemään silmiä pariskunnan oudoille jutuille. Rouva vielä vänkäsi vastaan, halusi tulla itse parkkipaikalle toteamaan asian ja totesikin, että: "Joo, kyllä mä nyt uskon sua..". Vaikea siinä oli kai muutakaan sanoa. Noh, ainakin mä saan Bemukan korjautettua kuluitta, mutta ottaa kyllä edelleen päähän, kun tällaisen takia tulee taas kaikenlaista ylimääräistä hoidettavaa. Nyt pitäisi auto saada mahdollisimman pian vakuutustarkastajalle, mutta tottakai mä olen huomenna koko päivän "koulutuksessa". Perjantainakin palaverissa.... Noh, ehkä tämä tästä ja eiköhän se Nukkumattikin taas tule.

2006-06-07T15:13:00.000+03:00

Kohtalontoveri :)

Kiitos itselleni

2006-06-06T14:27:00.000+03:00

Joskus musta tuntuu, että oon ihan ylihyvä siinä mitä teen! :))) Aika harvoin kyllä pääsee perfektionisti itselleen kiitosta antamaan, mutta tänään teen sen oikein mielelläni :)

Hyvä Hermis! Way to go, Girl!!!

2006-05-29T21:30:00.000+03:00

Väsynyt ja kipee olo.. :(. Iso kiitos vaan kaikille päteville nuhanenille :///

2006-05-28T21:06:00.000+03:00

Onpa ollut harvinaisen vittumainen viikonloppu. Pölynimurikin hajosi tänään. Ja ihan yhtä veemäinen viikko on edessä. Miten ihmeessä mulla menee taas näin hyvin? Rrrrrräyhh!!!

EDIT: Ainiin, sattuihan tänään sentään jotain positiivistakin. Eilisen megamätön avustuksella tuli aamu aloitettua aika mielettömällä aerobisella. Tunnin saliaero oli tavoitteena, 90 supertehokasta minuuttia meni :). Oli tankki pitkästä aikaa mukavasti täynnä ja virtaa sen mukaisesti. Eroa viime viikon puolen tunnin räpiköinteihin oli kuin yöllä ja päivällä. HyväHyvä!

Totuus tulee lasten suusta!

2006-05-25T22:36:00.000+03:00

Vierailin tänään pitkästä aikaa kummityttöni 5 vee luona. Siellä se likka veteli tukka hulmuten suokin selässä. Ja kun sieltä alas pääsi, niin sitten tsekattiin marsu, akvaariokalat, koira ja katit. Ja minä en kuulemma tiedä mistään yhtään mitään! Heh, hyvä että on likalla itseluottamus jo pienestä pitäen kohillaan. On aivan selvästi tullut kummitätiinsä ;)

Noh, sitten niitä totuuksia alkoi tulla likan suusta oikein urakalla. Mun kynnet on rumat, koska ne on liian pitkät ja niiden alle menee lantaa. Mun tukka ei oo yhtä pitkä kuin hänen (oikeasti kyllä on aika paljon pidempi ;)) ja se on aivan liian tumma. Miksi ihmeessä annan kampaajan värjätä mun tukkaa?! Ja mikä sulla on tossa hampaassa?!! Se on pieni tähti, hammaskoru. Vai niin, yök! Kamalan näköinen! Entä miksi sun noi kaksi ylähammasta on noin isot? Ehkä mä oon oravien sukua..? Et sä oravalta näytä, mutta jäniksellä on just tollaset hampaat! Aha... okei. No näytänkö mä muuten jänikseltä? Onko mulla yhtä pitkät korvat? No ei oo... jäniksillä on ainaki näääääin pitkät korvat *nostaa kädet suorina korvien vierestä ylös*!!! Ja siinä samassa pikkuveikka työntää uuden golfpallonsa kokonaan suuhun. Omaansa.

Virtahevoksi, sarvikuonoksi tai elefantiksi eivät sentään nimitelleet :)

Long lost Friend

2006-05-23T22:16:00.000+03:00

Oi voi mikä päivä! Taas. Koko päivän olin tiukkana palavereissa. Päälle kohtuurankka ja -pitkä salitreeni hyvin tuloksin. Nyt on takki tyhjä. Saa kai tähän aikaan ollakin. Vielä huomisen palaverin kun jaksan ja hoidan muutkin työvelvollisuudet mallikkaasti, niin on jopa toivoa pitkästä viikonlopusta. Tosin torstaina pukkaa firraa, mutta josko siitäkin selviytyisin oikein pikaseen. Yritän ainakin.

Tapasin tänään piiiitkästä aikaa ihmisen, jonka voin sanoa olevan True Friend. Emme ole tunteneet montakaan vuotta, emmekä nähneet nyt lähes vuoteen ja sälli on vieläpä mua kymmenisen vuotta nuorempi, mutta meillä vaan on jotenkin erityisen hyvä yhteys ja täydellinen luottamus toisiimme. Tekipä pikainen tapaaminen todella hyvää ja sai tämänkin rankan päivän tuntumaan erityiseltä :). Ja ei, tämä ei ole sitä mitä ehkä luulette sen olevan :D

*****

Thank you, Big Boy, for meeting me today! You looked so good! We`ve got lot of catching up to do, so don`t you dare to disappear again! Take care "Little" Bro! Love Ya so much from the bottom of my heart :)

Pilviä taivaalla

2006-05-17T20:58:00.000+03:00

Vielä eilen kaikki näytti aivan ylivaloisalta. Tänään taivaanrantaan on jo kerääntynyt ikävä rivistö tummia pilviä. Ensi viikolla selvinnee tuleeko niistä kylmää vettä niskaan vai pääsevätkö auringon säteet sittenkin lämmittämään rakoilevan pilviverhon takaa. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Äiti ja tytär "kesäkuntoon"

2006-05-14T22:08:00.000+03:00

Oi voi, mitä haipakkaa on taas menty tämä viikonloppu ja silti on tehtävälistalla vielä vaikka mitä ruksaamatta. Osan siirsin suosiolla huomiseen. Tai oikeastaan kaikki loput jäljellä olevat. Enää ei vaan jaksa. Huomenna on pakko jaksaa. Deadline.

Mielenkiintoinen viikonloppu ja syömiset sen mukaiset. Eli ihan en päätöksestäni huolimatta ole pystynyt ruokavaliossa pysymään. Perjantaina vapautin itseni dieetin kahleista kokonaan ja tänäänkin piti pieni pala Äitienpäiväkakkua maistaa. Ja perjantaina tulikin sitten syötyä sanoisinko kattavasti; wa-fu –liemessä marinoitua parsaa, kiinalaista pekonia ja tonkamajoneesia; chatkaa, avokaadoa, mangoa ja XO -dressingiä; creme de la creme, ankanmaksaa, mantelia ja kvitteniä; grillattuna lammaspyöryköitä, poroa, naudanfilettä ja kanaa. Ja jälkkäriksi ihanaa anis-lakritsi -jäätelöä, nam. Ruokajuomana nautin kevyesti hiilihapotettua amèvettä (tai jotain sellaista). Eilen sentään pystyin pitäytymään pelkässä ihmeitä tekevässä hedelmäteessä (paino tänään 1,3 kg matalamalla kuin eilen :)), vaikka oikein tumman tummaa suklaakakkuakin olisi ollut tarjolla. Vähän syöpöttelyn puolelle meni tämä(kin) Kesäkuntoon -viikonloppu *nolo*.

Kaikessa hässäkässä unohdin sitten tietysti Äitienpäivälahjan. Keväinen limenvihreä orkidea sopivasti sointuvassa ruukussa mulla sentään oli, mutta jotain pientä lisää piti keksiä nopsaan. Siispä pakkasin äipältä synttärilahjaksi saamani epilaattorin mukaan kakkukahveelle, istutin äipän rennosti tuoliin ja epiloin äipän säärikarvat näin kevään kunniaksi. Loppusilauksen kauniin punapilkullisille säärille antoi kosteuttava ja rauhoittava Aloe Vera -voide. Ensi viikonloppuna lupasin vielä kuoria sääret, jotta olisivat sitten oikein kesäterässä ja valmiina hamosiin :). Ihan tyytyväiseltähän tuo loppujen lopuksi vaikutti ja kovasti kuului puhelimessa asiaa mainostavan :D. Eikä ollu edes hinnalla pilattu :)

Juupa juu, sitten vaan pehkuihin ja valmistautumaan monessakin mielessä jännittävään alkavaan viikkoon, huih!!! :)

2006-05-11T16:20:00.000+03:00

Eih!!! Mä en kestä! Taas yksi "susta ei oo kohta mitään jäljellä"-kommentti. Siis mitä hemmettiä?! Onko muu kansa lihonut vai missä vika? Itse sain ainakin tänä aamuna taas kerran vaa`asta pohjat. Niin niin, ne pohjat aivan väärästä päästä! Eli mistään laihtumisesta, kiinteytymisestä tai muusta tiivistymisestä tässä ei nyt kyllä ole kyse. Oiskohan se toi mun pitkäksi venähtänyt tumma tukka, joka korostaa vertikaalisia linjoja...

Ja mitäköhän mä TAAS oon menny tekemään... Noh, eipä ainakaan ole tekemisen ja jännityksen puutetta ;). Ensi viikolla taas viisaampana :)

Kesäkynnet

2006-05-09T23:47:00.000+03:00

Ehkä mulla on ihanat kesäkynnet! Kukkia ja... ja dimangeja ;) (kuvaa klikkaamalla detaljit esiin!).

Saa kehua! Tai olla kehumatta... ;)

Kesäkohteliaisuus

2006-05-09T23:37:00.000+03:00

Tänään koettua...

Nainen salilla: Kauhee ku sä oot laihtunu!
Mä: Ai... Mistä? (joo-o, ihan varmaan niin...)
Nainen: No posketki on ihan lommolla *vetää omat posket sisään*
Mä: Joo... ne on... on ne ollu. Vanhuus ei tuu yksin *tekohymy*. Mut en mä oikeesti kyl oo laihtunu
Nainen: No miten sä näytät niin pieneltä? Eihän sua kohta edes nää!
Mä: Oon vaan ollu koko talven kipeenä... Ei oo päässy reenaan... Lihat lähteny, siks mä näytän pieneltä *v*****ko tässä selitän*
Nainen: Aijaa...
Mä: Joo, täytyy vaan yrittää punnertaa enemmän, jotta saa taas posket kohilleen *toinen tekohymy*

2006-05-07T15:37:00.000+03:00

Pesin kissan. Ja pistin aurinkoon kuivumaan.

Tuli hieno :)

Parempi, paras...

2006-05-04T22:42:00.000+03:00

Tämä on paras keksintö sitten proteiinisheikkerin!

Kiitos Äiti :)

Iso KIITOS

2006-05-03T22:04:00.000+03:00

Oi voi mikä päivä... Niin kiireinen, työntäyteinen ja aivan ihana. Elämä se jaksaa yllättää. Ensin matelet maassa maan matosten kanssa kilpaa ja seuraavassa hetkessä liihotat pää pilvissä aivan uskomattomien onnen tunteiden kannattamana.

Tämä on ollut hieno päivä ja harmittaa, että olen päivästä niin uuvuksissa, etten jaksa siitä yksityiskohtaisemmin tähän hätään kertoa. Ehkä jaksan huomenna enemmän. Mutta sen verran aion jaksaa, että kiitän teitä sydämeni pohjasta kaikki ihanat ihmiset, rakkaat ystävät, jotka muistitte ja jokainen osaltanne olitte tekemässä tästä päivästä niin hienon ja muistamisen arvoisen. Tiedän, etten ole kovin hyvä ystävä, tytär, ihminen, koska elän niin uppoutuneena tähän omaan pieneen maailmaani, että harvoin tai itseasiassa en juuri koskaan muista teitä ja teidän maailmaanne. Tai muistan kyllä, mutta siellä omassa pienessä maailmassani, joka ei teille näy. Kiitos, että teette sen, mitä minä en tee.

Kiitos myös sinulle, arvoisa asiakkaani, joka alustavalla uutisellasi kruunasit tämän hienon päivän. On käsittämätöntä ja käsittämättömän upeaa, että yhteistyöstämme näyttää vihdoin tulevan totta. Taidan olla kiitollisuuden velassa Oulun suuntaan ;). Lupaan lunastaa velkani. Ennemmin tai myöhemmin.

Antanette anteeksi, että en lupauksestani huolimatta jaksa juuri nyt palata Teräs-Barbiin. Palaan asiaan kun sopiva väli ja mielentila siihen löytyy. Nyt olen vaan liian väsynyt. Anteeksi, mutta nyt siirryn peiton alle ja huomenna aamukasilta jo hermoterapeutin pöydälle. Toivottavasti myös hänellä olisi hyviä uutisia. Ei taida olla :/

2006-05-03T09:51:00.000+03:00

Saunalahti SUCKS!!! Miksi sen täytyy olla rikki just TÄNÄÄN?!

Kommenttiosastolla mielenkiintoisia kommentteja. Kertoilen omia ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia eiliseen Teräs-Barbie (Joanna Thomas) -ohjelmaan liittyen tuota pikaa, kunhan saan kiireellisimmät työt pois alta. Saattaa mennä kyllä iltaan... :/

Ruikuti ruikuti

2006-05-02T20:26:00.000+03:00

Minnuu vässyttää ja minnuu sressaa.. Ja mä oon yhä kipeä, mut se ei kai tullut kellekään yllätyksenä. Vähän parempana tosin jo, mutta mistään liikunnallisesta elämästä on vielä turha uneksia. Päätin uneksia seuraavan kerran torstaina.

Aamulla herätessä kello puoli kuusi ajattelin, että nou uuei!, enhän mä voi mitenkään lähteä tässä kunnossa töihin. Tilanneraporttia oli kuitenkin saatava puoli ysin palaveriin, joten ei siinä sitten muuta kuin kuudelta sitä vääntämään. Oma moka kun en kipeyksissäni jaksanut pyhien aikaan töitä tehdä. Seiskan jälkeen rapsa oli valmis ja siinä samassa kun laitoin säpoa menemään päätin, että lähdenpä sittenkin toimistolle. Niin mä sitten menin. Sielläkään kellekään ei tullut yllätyksenä, että mä olin kipeä. Kuinkas muuten. Siinä sitten läppää lensi tyyliin "Kun muut aloittaa viikon viikkopalaverilla, aloittaa Hermis tsekkaamalla Mehiläisen sivut, josko löytyis vapaata lääkäriaikaa". Eipä löytynyt aikaa lääkärille, joten jätin menemättä.

Sressiä pukkaa paitsi sairastilanteen vuoksi, niin myös työtilanteen takia (ja monen muun "tilanteen" takia *silmien pyöritystä*). On se vaan kumma juttu! Joko niitä töitä on zero, nada tai sitten niitä on niin perkeleesti! Nyt niitä on niin perkeleesti. Dedikset painaa päälle (tälle viikolle taisi olla 5 tai 6 "täytyy lähteä tänään tai ainakin tällä viikolla" -keissiä) ja lisää hommia tunkee ovista ja ikkunoista. Viikkopalaverissa käytiin mm. seuraava keskustelu:

Pomo: Sovittiin, että Hermis lähtee vetämään tätä projektinhallintaprojektia
Hermis: Eihän me mitään sovittu!
Pomo: Niin no, mutta keskusteltiin ainaki
Hermis: No ei me kyllä ees keskusteltu! Ihan mielenkiintonen projekti, mut ei mulla oo aikaa...
Pomo: Noh, kirjataan että keskusteltiin alustavasti

Yeah, right! Iltapäivällä tuli meili, jossa oli ilmoitus em. projektia koskevasta palaverista perjantaina 5.5. klo 12. Ihan kiva. Joku taisi vaan unohtaa, että niitä hommia on niin perkeleesti ja se uusi asiakkuuskin on kovasti työn alla.

Ja olenko jo muistanut mainita, että meillä Firmassa ei ylityökorvauksia tunneta. Ihan sama teetkö Vappupäivän töitä vai et. Ainoa hyöty on vähemmän kiirettä itsellä seuraavalla viikolla. Eniten mua jurppii se, että tänäänkin esiteltiin hieeenoja tuloksia, joita Firma on viime vuosina tehnyt. Kasvaa, kasvaa, yhä kasvaa ja tulevana vuonnakin kasvaa! Kiva kuulla, että teillä menee hyvin, mutta entäs me, jotka sitä työtä ihan oikeasti teemme?! Noh, kyllähän töitä painaa omistajatahotkin, mutta silti olisi jo korkea aika saada se ihan ensimmäinen Firman palkankorotus. Siitä vaan ei kukaan puhu mitään! Ei ole lomarahoja, ei ylityökorvauksia ja kaikki muutkin etuudet on minimissä. Mutta tulosta tehdään! Hmmm... taitaa olla sopiva paikka pienelle palkkaneuvottelulle perjantaina. Se onkin sitten kolmas (tulokseton?) vuoden sisään. Onhan tässä tietysti muitakin vaihtoehtoja ;)

Menipä taas ruikuttamiseksi. Mutta kun mä oon vaan nyt ruikutuspäällä ja haluun ruikuttaa. Kyllä kai niitä taas tulee parempiakin päiviä. Nyt on pää täynnä vihreetä mönjää (jota onneksi tulee myös ulos) ja ajatukset mönjästä jähmeenä. Miten musta taas tuntuu, että mun elämä on ihan sekasin? Koska siihen oikein tulee vakautta ja harmoniaa? Mä luulin, että tässä iässä kaikki olisi jo tasaista ja tasapaksua.

*****

Mulla on muuten kaksi ihanaa kattia! Toinen kuvittelee olevansa härkätaistelun voittamaton härkä, joka on ottanut härkätaistelijakseen ja maalitaulukseen mut tietysti. Olen sopivan suuri pala purtavaksi. Ei Kinnunen sentään pure, koska oon opettanut, että koirat purevat eivätkä kissat, mutta sen sijaan se tömistää täydellä vauhdilla ja koko seitsemän kilon painolla päin kinttuja. Kerta toisensa jälkeen. Eestaas ja vielä kerran. Unohdin kai opettaa etteivät kissat puske vaan pässit puskevat. Niin, miksihän se pääsi unohtumaan...? Olen kai joskus kuullut puskevista kissoistakin.

Entäs sitten Risto Reippahainen?! Risto puolestaan kuvittelee olevansa joka naisen unelma, oikea machojen macho ja läväyttää käpälänsä kynsineen kaikkineen symmetrisesti mun peffaan kuin kapakoiden känninen kuningas konsanaan. Noh, onhan siinä mihin upottaa. Ja kaiken varmasti kruunaa mun sievä pieni kirkaisu, jonka saattelemana voi luikkia tiehensä. Ja kokeilla hetken päästä uudemman kerran, että kirkaseeko se kiukusta vai pelkästä mielihyvästä. Voi noita poikia...

Buff Barbie

2006-05-02T13:15:00.000+03:00

Tänään 4D -doku klo 22.00; Teräs Barbie.

Attention! Attention!

2006-05-01T15:55:00.000+03:00

Laittelinpa nyt sitten myös Hermeliini Herkut Suomen viralliselle Blogilistalle. Tein tämän syystä, että harvoin päivittyvänä asiasta kiinnostuneiden on helpompi näin pysyä tarakalla. Turhan takia ravaaminen kun puuduttaa sitkeimmänkin jossain vaiheessa. Nyt vaan kaikki lisäämään (linkkiä klikatessa päivittyy automaattisesti oman Blogilistasi suosikkeihin! Jos sinulla sellainen siis on ja jos ei... niin HANKI!) tuorein Hermis -pläjäys omille listoille!

Pistetääs nyt samaan syssyyn toinenkin ilmoitusluontoinen asia. Hermeliinin "Uusi uljas elämä!" eli "Dieetti - kesä 2006" on startannut tänään ja sitä voi toivottavasti seurata seuraavien 60 päivän ajan WannaBe BB:n puolella.

Tohtoriksi

2006-04-30T09:43:00.000+03:00

Päätin myöntää 5 minuutin internet -opiskelun jälkeen itselleni lääkärin oikeudet, diagnosoin pahentuneen kroonisen bakteerisinuiitin ja kirjoitin seuraavan reseptin:

V-Pen Mega, 2 tablettia 2 kertaa päivässä kuuri loppuun

Olenko epätoivoinen? Ehdottomasti olen. Lopputulos on tosin aivan sama, jos menen lääkäriin tai heitän arvauksen ihan itse. "Minä itte"
-metodi säästää vain paljon vaivaa, selitystä ja 50 euroa. Kirjoitanpa
vielä samalla seuraavan tarvitsemani reseptin:

Canesten 500 mg, 1 emätinpuikko kerta-annoksena hiivatulehduksen hoitoon

Mihin tarvitaan vähintään 6 vuotta opiskelua ja 10 vuoden kokemusta terveyskeskuslääkärinä? Nämä hommathan sujuvat multa aivan loistavasti. Noh, onhan näitä tietysti tullut jonkin verran koekaniinin roolissa sivusta seurattua. Siinähän se kai on oppi tarttunut. Ja nyt vaan ootellaan, jotta pureeko vai ei. Jos ei, niin sitten täytyy tutkia lääkekaapin sisältöä vielä uudemman kerran :D

Ja prkl noita ohi kiitäviä lenkkitossujen kuluttajia!

Hymy piiloon ja Vapun viettoon!

2006-04-29T20:24:00.000+03:00

Että sellanen päivä tänään... Noh, johan tossa viikon verran piti kestohymyä nassulla, joten lienee jo aikakin pyyhkiä se pois ja normalisoitua. Erityisen huolestunut asiasta aloin olla eilen kun jumalattomassa kiireessä neljän jälkeen toimistolta vielä asiakaskäynnille rynnätessäni jäin rupattelemaan niitä näitä Jaakko Pöyryltä eläkkeelle jääneen inssimiehen kanssa, joka oli julistettu Irakissa mielisairaaksi (tai jotain sinnepäin... en ihan kaikkea tajunnut) ja toimii nyt meidän toimistokompleksissa siivoojana. Asiakkaita on kyseisestä tstokompleksista yhteensä 26, joista meidän toimisto ja uusi naapurimme olemme huonoimpia asiakkaita, koska olemme tilanneet siivouksen vain kerran viikossa. Heh, joopa joo, ymmärtänette miksi aloin huolestua. Normaalitilassa toivottaisin moiset höpöttäjät hevon v..., öh, kuuseen.

Tosin nyt jos koskaan kelpaisi hymyillä, koska hammaskalusto loistaa oikein viimesen päälle! Pääsin vihdoin ja viimein eilen aamusta suuhygienistin käsittelyyn ja mamma mia, että teki kipiää!!! Ei se tummentumien putsaaminen ja fluorilakka mitään, mutta se hammaskiven poisto. Olin tuolista noustessani aivan varma, että ikenet olivat täysin riekaleina ja naamataulu veriroiskeiden peitossa. Ihan niin paha tilanne ei kuitenkaan peiliin katsoessani ollut eli tuntuu pahemmalta kuin näyttää. Taisi olla meikäläisen ensimmäinen kattava hammaskivenpoisto-operaatio. Eipä ole moisesta aiemmin tarvinnut huolehtia. Kuuluu kuulemma sarjaan iän tuomia ihanuuksia. Rapsuttelun välissä onnistuin suussa touhuavalle leidille kertomaan, että "Tämä on AIVAN kamalaa!!". Johon hän vastasi, että "Aijaa, eipä olisi uskonut. Eihän sulla ole ilme värähtänytkään.". No eipä niin, koska tuumin siinä kattovalaisimia tuijottaessani ja kivun viiltäessä, että tämä on vaan tehtävä eikä irvistely paljoa auta. Kidutus kuitenkin kestetty ja oli kyllä kestämisen arvoinen. Nyt on nätit, hohtavan valkoiset hampaat ja olo suussa superpuhdas! Ihanaa :)

Mutta niin... harmi vaan, että pääsi hymy hyytymään heti aamusta kun sain silmät yhden kerrallaan väännettyä auki. Julmettu turvotus ja koko pää aivan tukossa! Tukossahan tässä on nyt oltu jo viimeiset neljä kuukautta, mutta aamuisin olo on kuitenkin ollut päivän paras. Päätä ja kaulan rauhasia jomotti ja alavatsassa juili naistenvaivat. Kai mä sitten oon kipeä... flunssassa... vaikee sanoo, mutta aamuaerobiset jäi sikseen ja päivä on kulunut lähinnä peiton alla nuokkuessa. Iltapäivästä oli tosin pakko aktivoitua ja raahata tämä big old fat ass kauppaan. Ja kaupan kautta salille. Pilleripöhnässä haukkarit ja hiit. Viisas veto? Tuskin. Mutta mä olen vaan niin sick and tired tähän jatkuvaan sairastamiseen ja kipuiluun, että olen oppinut ignooraamaan sellaiset tuntemukset kohtuuloistavasti. Teeskentelen siis. Olen kuin ei olisikaan. Vaihtoehtona olisi jäädä sängyn pohjalle surkuttelemaan kovaa kohtaloa ja sitä mä en nyt vaan jaksa. En vielä. Mutta hilkulla on. Kyllä nämä viimeiset puolitoista sairasvuotta ovat sen verran psyyken päälle käyneet. En vaan ole luovuttajatyyppiä. Vielä. Elämässä pitää olla huastetta! ;)

Jotain hyvää sentään tämänkin kurjuuden keskellä! Nimittäin päänsärkyyn nappaamaani kipupilleri vei myös rinnassa, olkapäässä, kaulassa ja yläselässä kipuilevan hermosäryn mennessään ja ekaa kertaa for soooooooo long sain tehdä kivuttoman hauistreenin, jossa liikeradatkin pysyivät kohdallaan eikä oikea käsi vääntynyt kipua vältellessä omituisiin asentoihin. Tuli vaan mieleen, että tällaistako treenaaminen oli aikaan-ennen-hermovammaa? Pystyi keskittymään harjoitettavaan lihakseen kivun minimoimisen tai sietämisen sijaan. Taitaa tulla Buranasta ennen treeniä paha tapa ;)

Ja sitten on tietysti tämä Vappu, kansan suuri humaltumisjuhla, joka tänä vuonna antaa aihetta vetää nuppi umpiturvoksiin peräti kolmen vuorokauden ajan. Maanantai-iltaanhan on hyvä lopettaa. Minen kestä näitä Vappuhösääjiä! Että pitää olla sitä ja tätä ohjelmaa, koska on Vappu ja hieno ilma. Evvk. Mulle riittää, että on yksi ylimääräinen vapaapäivä kivasti vkonlopun jatkeena (hmmm, jos on, töitäkin pitäis ainakin periaatteessa tehdä...), saa syödä sokerimunkkia ja juoda rusinasimaa. Aloitin jo korkkaamalla Pommac -pullon ja tuhoamalla ison siivun Pirkan donitsipaketista. Huomenna sitten äipälle nauttimaan ehtaa kamaa, vastapaistettua munkkirinkilää ja sitruunamaustettua simaa :)

Maanantaina alkaa lupaamani uusi elämä. Mutta siitä lisää WannaBe BB:n puolella. Joskus ;)

Maratonia

2006-04-26T22:00:00.000+03:00

Hiittasin. 8 intervallia, 35 minuuttia. Ohi kävelevä mies kysyi vedänkö maratonia, joten mahdoin siis olla totaalisen surkea näky. Noh, eihän se eilisen jalkatreenin päälle mitään herkkuakaan ollut!

Tulin kotiin, söin lihapiirakan, join vettä ja palan painikkeeksi rahkaa. Aloitan paremman elämän sitten ensi viikolla. Nyt menen peiton alle. Jaksaa, jaksaa! Pari päivää vielä pitää jaksaa :)

Pyhällä hengellä

2006-04-26T18:05:00.000+03:00

Mä olen kuollut, delannut, hengetön... Huoh! 11 tuntia töitä pelkällä aamupuuron voimalla. Tää on taas niin tätä! Mutta en valita! (Hähää, menitkö lankaan?!) Totta on, että olen puolikuollut, väsynyt ja nälissään, ja vähän kiukuissaankin, koska en saanut kovasta yrityksestä huolimatta hommia siihen pisteeseen kuin olin ajatellut ja joudun luottamaan lopun osalta kolleegani apuun itse lentäessäni huomenna Hyvinkää-Lohja väliä. Mutta niin, en tosiaan valita, koska pitkästä aikaa olen aivan järkyttävän innoissani siitä mitä teen ja valmis ihan omaehtoisesti tekemään tällaisiakin päiviä. Nyt tekeminen maistuu ja on kivaa! Pitää takoa kun rauta on tulikuumaa! Tssshhiiiii...

Eikä yhtään haittaa, että vain muutaman viikon vanha itse hankkimani asiakas kertoo suoraan kiertelemättä olevansa tyytyväinen työhöni ja yhteistyöhömme. Ja hei, mun homma ei edes ole hankkia asiakkaita. Kyllä lämmitti! Vielä kun työnantaja jossain vaiheessa tajuaisi saman...

Juups juups, nyt Really tuhtia lounasleipää napaan ja jossain vaiheessa hiittaamaan!

Kestohymiö!

2006-04-24T18:28:00.000+03:00

Uijuijuijui! Aivan superhypermegamagee päivää! Vaikka takana on vain muutama tunti levotonta kieriskelyä ennen aikaista aamunkoittoa. Suuntana Ooouuulu! Aurinko jäi Helsinkiin ja se vähän aamusateessa harmitti, mutta jo vaihtui harmitus kestohymyyn (joita joillakin on jopa kaksi! :)) päivän edetessä ja ihania Oulun ihmisiä tavatessa :). Mä olen niiiiiiin onskuna! Voiko arkimaanantai töitä tehdessä oikeasti olla näin mainio?!

Iso, ISO kiitos päivän piristyksestä menee pikkuiselle Oulun tyttöselle :). Ihana oli sinua rutistaa (kuten ehkä huomasitkin ;)), vaikka hiukan pelotti, että rikki menet tällaisen massamonsterin halituksessa. Kukaan ei vaan voinut kelloja seisauttaa ja Finski suuntasi nokan aivan liian pian kohti edelleen aurinkoista (ja lämmintä!) Helsinkiä, Kajjaanin ja Kuopion kautta tosin. Olivat kuulemma Pohojanmaan sotapojat ilmaleikkisillä.

Jotain jäi hampaankoloon. Ensi kerralla otan kyllä myöhäisemmän paluulennon.

*****

Ja mitä muuta reissussa kahden hengen "paniikkimiitin" lisäksi sattui ja tapahtui.

Helsinki-Vantaalla vaati oikein nätisti hymyilevä poika riisuutumaan heti aamutuimaan. Mikäs siinä muuten, mutta kun olin tietysti valinnut sen hihattoman paidan jakun alle enkä tiedä mihin olisin järkyttävät käsivarteni piiloon tunkenut. Eipä niitä mihinkään saanut. Pakko oli tallustaa haba paljaana viimeistä päivää ujeltavan metallinpaljastiminen läpi. "Kädet ylös sivuille, mars!" Hei oikeesti... kyllä mä tiedän, että ne haukkarit on aivan megaisot, mutta en mä nyt kuitenkaan niihin mitään räjähteitä sentään sullonut! Mutta joo, toisaalta ymmärrän kyllä... Onhan ne niin ihqut, että ihan pakko on päästä hipeltämään syyn kera tai ilman ;D. Tosin siinä vaiheessa kun kukaan ympärillä olevista ei pyörtynyt, tajusin, että überhabat olivat pelkkä kaunis muisto vain, nyyyyyyh!

Selvisin turvatarkastuksesta rikkinäisin egoin, mutta muuten ehjin nahoin. Hauberit piiloon, jakku äkkiä päälle, takki kainaloon, salkku vapaaseen käteen ja... vessaan! Ainiin, matkalla ehdin tuoksuttaa Oscar de la Rentan Bamboon. Senhän nyt nainen kun nainen kerkiää! Vessassa ei valitettavasti tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa. Kamat taas kainaloon ja lähtöportille. Vastaan kävelee mies, joka kysyy, että unohdinko kännykän turvatarkastukseen? En. Kai! Eihän mulla ollu edes koko känny pois laukusta... Tippunu?! Eih, kyllä se tallella on. Siis mitäääh? Miksi tyyppi edes kysyy multa tollasta? Olipa käsittämättömän huono keskustelun avaus :D

Mitäs muuta? Korviin ja onteloihin sattui, mutta olen hengissä. Finskille pisteet aamun sämpylästä! Aivan loistava aamupala, vaikka vierusrouva kaivoi omastaan kaikki parhaat palat pihalle. Paluumatkan kaksi FazerMintiä sen sijaan jättivät kylmäksi. Lentomatkustajista edelleen 90% on miehiä. Ja oululainen spagetti bolognese ON valkosipulista! Lentokentältä pois ja takaisin pääsee Oulussa muullakin kuin perheautolla. Yritän muistaa tämän ensi kerralla. Ja lupasinko lähteä Ouluun bilettämään? Niin, lupasinko tosiaan?! Saattoi johtua seurasta. Korjaan, sen TÄYTYI johtua seurasta :P. Hmmmm... ja lopuksi, miten voi ajaa 50 kilsaa ruuhkassa muistamatta ajomatkasta mitään?! Helposti. Ei siihen tarvita kuin yksi huippu-kolleega langan päähän! :D

Klo 22.18. Oiskohan aika painua petiin?

Aina mahtuu mukaan...

2006-04-22T17:26:00.000+03:00

...kun käyttää Rexonaa! Ja koska b-logeja ei ole koskaan liikaa... niin olkoon niitä vielä yksi lisää. Neljä kuitenkin riittänee...? Luulisin. Stailaan sitten joskus kun aikaa ja inspistä on liikaa.

Olipa kerran pääsiäinen

2006-04-17T11:57:00.000+03:00

Pääsiäispyhät melkein ohitse. Alkava arki ahdistaa, vaikka olen nauttinut vapaapäivien jokaisesta hetkestä. Ehkä juuri siksi ahdistaa. Vapaus tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa loppuu tänään. Tai on oikeastaan jo loppunut. Töihin pitäisi tarttua. Ja suklaamunatkin on jo syöty.

Huomenna saattaa olla elämäni tärkein päivä. Se jännittää ja pelottaa. Ja ahdistaa. Nyt tai ei koskaan. Kohtalo vie, elämä päättää, tapahtuu mitä tapahtuvaksi tarkoitettu on. Mutta entä jos sittenkin kaikki on vain itsestään kiinni?

Hermoterapeutilta tuli Kiirastorstaina huonoja uutisia. Ei mikään yllätys. Kyllähän mä tiesin. Tai tunsin. Takapakkia on tultu. Ja nokka tukossa edelleen. My body is a big old mess. Niinhän se on. Yritän parhaani mukaan antaa tasapainottumiselle aikaa. Aina se ei ole kuitenkaan helppoa. Itseasiassa se ei ole mulle koskaan helppoa; ei ole, eikä ole ollut. Ei kai koskaan tule olemaankaan.

Eilen siivotessa katkesi kynsi. Sama kynsi katkesi noin viikko sitten. Silloin kävin sen korjauttamassa. Eilenkin yritin tehdä pelastavia toimenpiteitä. Turhaan. Tänä aamuna korjaus hävisi pesuveden mukana viemäriin. Eilen meinasin täräyttää korjausreissullani maijan kylkeen. Kalliiksi meinaa tulla tämä kynsi. Ei tule enää. Mutta ruma se on. Ja entinen. Kai mä kaksi viikkoa kestän.

Mutta niin.. kiva pääsiäisbreikki on ollut. Kunpa se vielä jatkuisi. Tai tulisi edes pian takaisin. Vuotta en millään jaksaisi odottaa. Jotenkin pitäisi nyt saada mylly pysäytettyä.

Niin... niitä töitä.

Ja ihanaa Katri kun olet back! :)

"No oonko liian lihava?"

2006-04-12T15:48:00.000+03:00

Kävimme tänään hedelmällisen keskustelun mesessä miespuolisen kolleegani kanssa. Joo, tyyppi on ihan huippu (mä EN sitte sanonu tota ;)) ja mulla on selkeesti töissä tylsää ja tekemisen puutetta :D

Hermis sanoo: pitäiskö mun sun mielestä laihduttaa?
Kolleega sanoo: täh?!
Hermis sanoo: höh
Kolleega sanoo: heh
Kolleega sanoo: no ei
Hermis sanoo: no oonko liian lihava?
Kolleega sanoo: höpöhöpö
Kolleega sanoo: just Avustavalle sanoin eilen että on vähän tukevassa kunnossa
Hermis sanoo: mitä sä sille niin sanoit?!
Hermis sanoo: sitä paitsi mä oon lihavampi ku Avustava :(
Hermis sanoo: mut oon kyl vanhempiki
Hermis sanoo: saan jo olla vähän lihava
Kolleega sanoo: no jonkunhan se on sanottava
Hermis sanoo: mitäs se?
Kolleega sanoo: no ei se siitä ilahtunut
Kolleega sanoo: kumma tyyppi
Hermis sanoo: joo, tosi omituinen

Nyt mä kyllä saan sapiskaa tästä hyvästä... :D

Remppaa

2006-04-12T11:19:00.000+03:00

Ihanaa! Viimeinenki remonttihammas on vihdoin kondiksessa! :) Vuoden päivät taisi väliaikainen lääkepaikka koristaa tätä hammasta ja hiukan piti jännittää joutuisiko juurihoidattamaan, mutta onneksi ei. Kivakiva! Nyt on vaan nassu silmää myöten puuduksissa. Ja parin viikon päästä vielä suuhygienistin putsauskeikka ja se oli sitten vähäksi aikaa taas siinä.

Huomenna hermoterapeutille, ensi viikolla allergiatesteihin (turhaa rahanmenoa sanon mä! Mutta jotenkin sitä on kai lääkärille todistettava olevansa tälläkin kertaa oikeassa) ja Saloon. Jaa niin, olihan tässä vielä pääsiäispyhätkin välissä. Ajatuksissa olisi sellainen liikuntapainoitteinen kotilöböilyloma. Toivottavasti toteutuu.

Eipä ole pitkää aikaa kun vannoin reissujen riittävän vähäksi aikaa. Riittävän vähän aikaa on nyt kulunut ;). Tänään tipahti postilaatikosta uusi Matkaopas ja niin se vaan iski taas välitön kaipuu kaukomaille. Riuska retki Australiaan, Islannin ympäri bussilla, Curacao, Karibian risteily, Pääsiäissaaret... Oi voi voi sentään ja syvä huokaus :)

EDIT: Ainiin, IHANA ILMA! Pojatkin pääsivät vihdoin partsille bongailemaan :)

2006-04-11T10:50:00.000+03:00

Nyt liikutaan vaarallisilla vesillä....

Samppanjaa ja vaahtokarkkeja

2006-04-10T16:31:00.000+03:00

Aamu alkoi kuohuviinillä ja vaahtokarkeilla. Syystä en oikein päässyt selville, mutta ihan kiva. Vaikka ei tapoihini tavallisesti kuulu, niin voisin kokeilla toistekin :) Ovat ilonaiheet ja piristykset olleet viime aikoina hieman kortilla...

Ja tauti jatkuu...! Minä nostin jo kädet ylös. Aikansa kutakin. Ei aina jaksa taistella. Yritän olla, elää ja hyväksyä.

2006-04-07T16:46:00.000+03:00

Se oli sitten ihan turha operaatio. Ihan kuten arvasin ja odottaa osasin.

On. Ja pysyy!

2006-04-04T18:44:00.000+03:00

Mä en EHKÄ kuole tähän, mutta henkisesti alan olla totaalisen väsynyt. Oon väsynyt lääkkeisiin, lääkärikäynteihin, epätietoisuuteen, yrittämiseen, huonoon oloon, väsymykseen... Rajansa kaikella ja mulla se raja alkaa oikeasti tulla nyt vastaan.

Palasin juuri apteekista 4 uutta lääkepakkausta mukanani. Perjantaihin asti on armonaikaa. Sitten punkteerataan, vaikka en oikeastaan tajua miksi. Jotta saadaan EHKÄ joku bakteeriviljelmä tästä mun pään sisään jymähtäneestä mömmöstä? Mitä v***n väliä sillä on, mitä siellä on?! Mun mielestä se sinne selvästi kuulumaton pitää saada sieltä pois!!! Valitettavasti asia vaan on aivan kuten pelkäsinkin; jollei mömmö tule itsekseen ulos, niin sitä ei kitaontelosta pois saada kuin sieltä kaivamalla. Ja tämä operaatio puolestaan vaatii leikkauksen. Kiitos vaan, mutta EI KIITOS! Viimeisimmän leikkauksen jälkeen päätin, että nämä on sitten mun osalta nähty ja se oli viimeinen. Tulkoon IHAN MIKÄ TAHANSA kuolemantauti...

Miksei tätä stna voitu hoitaa kuntoon ennen lentomatkoja?! Ihan vaan siksi, että olin tyhmä ja tietämätön. Uskoin kun sanottiin enkä luottanut omaan oloon. Pitääkö tässä maailmassa joka jumalan asia oppia kantapään kautta?!

Lääkäri oli aivan oma lukunsa sinänsä. Vanha sekopää, joka ei edes eteensä nähnyt. Ei paljoa houkuta joutua 64-vuotiaan slovakialaisen eläkevaarin kynsiin. Äh, en mä jaksa jauhaa. Täytyy miettiä. Ku vaan jaksais... Olisinpa prinsessa... Prinsessa Ruusunen.

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing!

2006-04-03T19:20:00.000+03:00

Nyt se pompottelu alkoi! Sain jälleen, vihdoinkin ja taas itseni lääkäriin. Tilanne kitaonteloiden osalta ei ole antibiooteista ja nenähuuhteluista huolimatta muuttunut mihinkään suuntaan ja olo alkaa olemaan aika epätoivoinen. En tiedä mikä neuvoksi eikä näyttänyt tietävän lääkärikään, joten huomenna menen jälleen lääkäriin. Eri lääkäriin, erikoislääkäriin, sinne korva-, nenä-, kurkkutohtorille. Valitettavasti joudun itse maksumieheksi. Työterveyshuolto ei erikoislääkäriä kata, mutta mulla ei nähdäkseni ole paljon vaihtoehtoja. Eihän tässäkään nyt mitään järkeä ole, prkl! Nokka on umpitukossa, yöllä meinaa tukehtua (--> unet taas aivan liian vähissä ja pää jäässä), päivällä yllättää oksennusrefleksi, otsaa särkee ja koko mimmiä huimaa. Oikea kylkikin on taas kipeytynyt (samanlainen kipu kuin tammikuussa 2005 - HH -blogissa enemmän juttua). Liekö sitten liiallisista niistämisyrityksistä vai mistä? Lääkäri sivuutti koko asian. Selkeästi musta haluttiin eroon :(

Tuli sitten se uusi printterikin Sellosta mukaan kaapattua. Huono ja halpa. Kestänee sen vuoden tai kaksi. Äänekäs. Mutta jälki on hyvää :). Jos kelpaa mulle, kelpaa asiakkaillekin. Piste.

Synttärit!

2006-04-02T12:58:00.000+03:00

Onnea Pojat! Olette nyt virallisesti täysikasvuisia!

Risto Reipas ja Santeri Kinnunen viettävät tänään 4-vuotissynttäreitään. Aamu aloitettiin sunnuntaiseen tapaan sängyssä köllimällä. Aamusta unisina ja hellyydenkipeinä ovat pojat lutuisimmillaan. Ne kilpailevat huomiostani ja rapsutuksista tunkemalla itsensä mahdollisimman lähelle; Santeri kainaloon, Risto naaman eteen. Siinä sitä sitten hyristään kaikki kolme tyytyväisinä kunnes on aika aloittaa aamupäivän lintubongaus.

Hiukan olen jo ehtinyt poikia hemmotella. Ruokakupissa "tuoksuu" tonnikala-ateria ja molemmat ovat saaneet sekä kokovartalohieronnan että -harjauksen. Kohta päästän nuo kaksi pörröistä valkeaa lammasta ruohon kimppuun. Tai sen, mitä siitä tehokkaan parturoinnin jälkeen on enää jäljellä. Kissaruoho on kevään herkkua. Iltapalaksi vielä katkaravut ja välissä vähän maitonappeja. Ja tietysti paaaaljon huomiota, leikkihetkiä ja hyvänä pitoa :). Eiköhän siinä ole karvanassukoille riittävät juhlapäivän antimet.

2006-04-01T15:51:00.000+03:00

Los Roques, por favor!

Kumpi parempi?

2006-03-31T18:45:00.000+03:00

Kumpi on parempi vaihtoehto? Mennä yhä nokka tukossa (vika antibioottipäivä!) salille tekemään superkevyt crossari- tai mattoharjoitus vai lähteä ulos vesi-/räntäsateeseen kävelylle? Kotona en enää kestä.

2006-03-30T13:10:00.000+03:00

Vikat Orinoco delta - Canaima -reissun kuvat on vihdoin ladattu (tarina ja kuvat kronologisessa järjestyksessä täältä). Seuraavaksi suuntana Los Roquesin saariryhmä ;)

Ja ennen sitä tapas -illalliselle. Tänään :)

Minäkö julkkis?

2006-03-29T16:48:00.000+03:00

Yeah, right! Mutta oli ihan pakko kokeilla :D

Ketä julkkista sinä muistutat?

2006-03-29T13:06:00.000+03:00

Aaaaarrrggghh!!! Kyllä taas KIU-KUT-TAA! Mun hieno pari vuotta vanha Epsonin monitoimilaite ei ole suostunut enää matkalta palattuani tulostamaan muuta kuin valkoista paperia. Tänään sain asiasta tarpeekseni ja aloin ensin "korjaamaan" konetta ja tuloksettoman korjauksen jälkeen soitin ensin Epsonin tukeen ja sitten heidän neuvostaan merkkihuoltoliikkeeseen, jotta saisin homman taas mahdollisimman nopeasti pelittämään (on myös työkäytössä). Noh, ystävällinen kaveri huoltoliikkeestä käski heivaamaan laitteen vesilinnuille ja hankkimaan uuden! Ja jos haluaa pidempi-ikäisen kuin tuon parisen vuotta, niin kannattaa investoida värilaseriin. Siis mitä helvattua?! Tuliterä laite ja kaputt!!! Ei näiden tällaisten kuulemma ole tarkoituskaan kestää kauempaa kuin 1-2 vuotta. Ja halvemmaksi tulee ostaa kokonaan uusi kuin vaihtaa rikkinäinen osa. Siis mä en tajuu... Ei kai tässä auta muu kuin mennä tulostinkauppaan ja hakea taas vastaava pariksi seuraavaksi vuodeksi ://

Ja Ninjalle kiitos!!! Palailen kunhan "kerkiän" :)

*****

Ja homma etenee.. (reissutarina jatkuu)

Yllätyksiä

2006-03-28T12:34:00.000+03:00

Joskus elämässä tapahtuu yllättäviä asioita. Yllättävän nopeasti. Minut yllätettiin tänään. Yllätys oli positiivinen. Toivottavasti jatko yllättää yhtä positiivisesti :)

Sairastiloja

2006-03-27T22:28:00.000+03:00

Voi hyvää päivää, että voi ihminen olla RIKKI!!! En viitsi enää edes kirjoittaa mitä vaivoja viime päivinä on ilmaantunut entisten lisäksi. Tää ei oo oikeesti enää edes todellista (herää jo, herää jo!). Tuntuu, että kärsin jostain kummallisesta ihan koko kehon tulehdustilasta. Tähän soppaan vielä vähän huimausta ja pahoinvointisuutta ja nyt mielessä kummittelee jo jokin käsittämätön trooppinen viidakkotauti. Ne prkleen ötökät... ja v****n malariakuurit!! Huolestuttavinta lienee molempien jalkojen särky ja jäykkyys. Mitään hyvää syytä en oikein keksi...

Jos olisin järkevä, niin sairaslomallehan tässä taas joutaisi. Mutta kun ei kehtoo... Oon ollut aivan järkyttävät määrät sairaslomalla viimeisen vuoden aikana. Oikein nolottaa... Mutta toisaalta, minkäs teet eikä tämä tilanne varmastikaan hammasta purren parane. Yritän kuitenkin. Ellei keskiviikkona ole nokka auki (ja muutkin vaivat helpottaneet) menen lääkäriin. Eipä todellakaan uskoisi, että olen juuri palannut kahden viikon lomalta (+ vko sairaslomaa)! :O

Tänään piti olla hermoterapia. Jouduin valitettavasti huonon ja kipeän olon vuoksi siirtämään aikaa. Seuraava yritys reilun kahden viikon päästä. Katsotaan onko musta ees keskiviikkona hammaslääkärille.

Sentään JOTAIN hyvääkin. Aftat ovat parantuneet lääkevoiteen avulla hyvin ja vellikuuri on historiaa :). Supermaaaaaaaan!!!

Tehokkaasti kesäaikaan

2006-03-26T20:21:00.000+03:00

Kamalan lyhyt päivä tänään! Tiedä sitten johtuuko kesäajasta, sunnuntaista tai muuten vaan aktiivisesta päivästä monen löböilyäpäivän jälkeen. Harmittaa kuitenkin, että tämäkin päivä vaihtuu kohta seuraavaan :/ Time flies...

Olo on yhä väsynyt (masentunut?) ja kitaontelot yhtä tukossa kuin menneinä päivinä.. viikkoina.. kuukausina. Juups, googletus auttoi vihdoin selventämään asia ja terminologiaa. Lääkäritäti kyllä kertoi kaiken tyylikkäästi ja kattavasti armottomalla ammattijargonilla, josta tosiaan päähän jäi vain, että tukossa on jossain takana jotain muuta kuin poskiontelot. Harmittaa kun tilanne ei parane :(. Enkä nyt sitten tiedä pystyykö noita miten tyhjentämään. Edes lääkärissä. Tai varmasti pystyy, mutta pystyykö sillai näppärästi. Jos jollain kokemuksia tai vinkkejä, niin kiitos tännepäin!

Tänään väsymyksestä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja aktivoiduin. Puoli päivää meni tavalliseen sunnuntaiseen tapaan siivotessa. Ja samantien kun sain välineet pakettiin olisin saanut aloittaa jälleen alusta. Pojat saivat kevään ensimmäisen hulluuskohtauksen ja juoksivat täysin päättömästi peräkanaa niskavillat kohti taivasta vailla järjen hiventäkään. Sen jälkeen oli sitten karvatuppoa ja muuta roskaa ympäri kämppää siinä missä ennen siivoustakin. Raukat inhoavat siivoamista ihan yhtä paljon kuin minäkin ja riemuitsevat täysin sydämin kun kidutus on vihdoin ohitse. Minä en jälkiä katsoessa paljoa riemuinnut...

Mitäs muuta tänään.. ruoanlaittoa, pyykkäystä, 20 minuutin nokoset ja kävelylenkki! Oli ihan pakko pistää räkänokka ulos kun alkoi tuntua lähes rikolliselta istua noin kauniilla säällä sisällä. Tosin ilma ei ulkona ollut ihan yhtä ihana kuin sisältä katsottuna. Tai sitten mulla oli vaan liian vähän vaatetta päällä. Mutta oli kuitenkin pipo. Ja hanskat. Ihanaa oli päästä veryttelemään sisätiloissa puutuneita koipia.

Ja sitten saunaan! Ajattelin kunnon löylyjen vaikuttavan suotuisasti tukkoisiin onteloihin. Rusketus taisi kuitenkin olla ainoa asia, joka siinä löylyssä irtosi. Hmph!

Ei kai tässä enää muuta kuin antibiootit ja Lariamit nassuun ja petiin arkiviikkoa aloittelemaan. Mieluusti lopettaisin jo malarialääkityksen, mutta enpä taida riskeerata. Sen verran tehokkaasti onnistuivat ötökät ravitsevaa vertani imuttamaan :/

*****

Welcome to the jungle! (reissukuvia)

Tukossa

2006-03-25T14:41:00.000+02:00

Ulkona on aivan älyttömän hieno ilma!!! Tosin eipä jaksa tuo paljoa innostaa. Istun sisällä nokka antibiooteista ja lukuisista puhallusharjoituksista huolimatta yhä umpitukossa. Olo on viime päivinä ollut kaiken kaikkiaan aika vetämätön, vähän niinkuin loman tarpeessa! ;) Sairaslomalla olen tässä ollutkin ja todella vaan ollut. Mitään en ole saanut pakollista kaupassakäyntiä lukuunottamatta aikaiseksi. Mutta kyllä kai tämä tästä taas kunhan pääsen jossain vaiheessa eroon lääkkeistä ja muista kropan (ja pään!) rasitteista. Pahasti kyllä nyt näyttää siltä etten noita onteloita itse tyhjäksi saa, joten ensi viikolla edessä lienee hermoterapeutin ja hammaslääkärin lisäksi käynti korva-, nenä- ja suutohtorilla imauttamassa ylimääräiset mömmöt päänupista pihalle. Urheilijaelämä saa vielä odottaa.. :(

Ja taas niitä kuvia. Vielä riittää ladattavaa varmaan viikoksi! Seulonnasta huolimatta. Seuraavat lataukset tulevatkin olemaan kahden päivän viidakkoretkeltä Orinocon suistoalueille ja Canaiman luonnonpuistoon (+ Angel Falls = yksi maailman luonnonihmeistä). Yö viidakossa oli jännittävä... ja vähäuninen ;D

2006-03-24T15:22:00.000+02:00

Lisää reissukuvia... Koko tähän asti lisätty setti löytyy ehkä kätevimmin täältä (tekstit esiin klikkaamalla, seuraava/edellinen kuva oikealla olevasta "browserista").

2006-03-23T14:45:00.000+02:00

Ensimmäiset matkakuvat ja jutut ladattu (tekstit tulevat esiin kuvia klikkaamalla)! Lisää tippuu vähitellen tulevien päivien aikana. Laitan vaikka aina pienen blogimerkinnän kun kansio päivittyy, jotta ei tarvitse Flickriä sen enempää uusien kuvien toivossa kyttäillä ;) Lomabody check WannaBeBB.

*****

EDIT klo 23.30: Muutama kuva taas ladattuna!

Voi kilin kyynel!

2006-03-22T15:45:00.000+02:00

Nyt itkettää! En tiedä kuinka paljon olen viimeisen puolen vuoden aikana pumpannut itseeni myrkkyjä (viime viikoista puhumattakaan), mutta loppua ei näy tulevan tälle sairasputkelle vieläkään. Loppuviikko saikkua ja lisää myrkkyjä sisään! 10 päivän Amorion -kuuri "nenän sivuonteloiden tulehdukseen" ja Kenacort-T:tä "aftaiseen suutulehdukseen" (kymmenkunta isoa ja kipeetä! aftahaavaumaa suun ja nielun limakalvoilla).

Ja nyt vasta älysitte ottaa röntgen -kuvat! Nokka on ollut ummessa viimeiset kaksi kuukautta edellisestä kuumetaudista lähtien! Kolme kertaa olen nenän tukkoisuudesta lääkäreille jo ennen reissua käynyt valittamassa ja kolmeen kertaan poskiontelot ultrattiin. Joka kerta sama virsi "kakkosta näyttää, ei mitään vakavaa, ota Duactia...". Stna!!! Olisi sopinut itse istua lentokoneessa kerta toisensa jälkeen viiltävä kipu otsassa ja nenä verta valuen luullen kuolevansa vähintäänkin aivoverenvuotoon. Ja mä ihan tosi luulin saaneeni aivoverenvuodon! (tai jotain muuta yhtä vakavaa...) Tiedän, että kuulostaa vähintäänkin typerältä, mutta ajatus ei välttämättä ihan loogisesti kulje kun pää tuntuu räjähtävän alipaineesta ja pelko ja epätietoisuus painaa persiissä. Ja olisi myöskin sopinut kokeilla kuinka mukavaa on lennon välilaskulla lähteä "kuolemantaudissa" lentokenttälääkärin mukaan, joka tajuaa ihan yhtä paljon tai vielä vähemmän englantia kuin minä espanjaa. Kipupiikkiä lyötiin pyllyyn ja sain sentään luvan jatkaa viimeisen etapin "tukikohtaan" lentäen. Seuraava yö menikin sitten mukavasti kuolemanpelossa kierien; silmiä en uskaltanut kunnolla ummistaa, koska en voinut olla aivan varma avautuisivatko ne enää.

No mutta, jotain hyvääkin; ensi kerralla tiedän mistä on kyse enkä enää nouse minkäänmoiseen siivekkääseen menopeliin nenä tukossa. Ultraankaan ei ole näillä perustein luottamista. Täytyy vaan jaksaa uskoa omaan oloon ja olevansa oikeassa.

2006-03-22T10:20:00.000+02:00

Se ois sitten taas vaihteeksi aika lääkäriin, huoh... Reissussa oli jos jonkinlaista terveydellistä ongelmaa; kolmeen otteeseen piti paikallista lääketieteen apua paikalle kutsua kun itsehoito ei enää riittänyt. Koitetaan nyt saada nämä ongelmat hoidetuksi loppuun täällä kotomaassa, vaikka usko ja luottamus Suomi -lääkäreihin on aika nollassa. Väitän ennakkoluuloista ja kielimuurista huolimatta saaneeni Venezuelassa huomattavasti parempaa, kokonaisvaltaisempaa ja asiakas-/ potilaslähtöisempää hoitoa kuin Suomessa vastaavissa tilanteissa ikinä. Siellä lääkärit tuntuivat enemmän ihmisiltä, Suomessa lähinnä automatisoiduilta liukuhihnaa työstäviltä koneilta.

Sama tunne kuin aina ennenkin muista kulttuureista kotiin palatessa; joku täällä mättää ja pahasti. Ulkokuori ja puitteet ovat viimeisen päälle. Ja muuta ei sitten olekaan. Masentaa. Ahdistaa. Unista päätellen pää elää vielä Venezuelan todellisuudessa ja prosessoi kaikkea reissussa nähtyä, koettua ja elettyä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu jokseenkin utopistiselta kuinka paljon kaikenlaista parissa viikossa ehti tapahtua; hengenvaarallisia tilanteitakin useita, ainakin teoriassa. Jossittelu on turhaa energian tuhlausta, mutta siitä huolimatta sitä ei voi aina jättää tekemättä.

Kaikessa kirjavuudessaan kerrassaan hieno reissu. Mitään en jättäisi tekemättä, jos uudelleen hommaan pitäisi lähteä. Tai no... ;) Kuviakin pitäisi esiin laitella. Kuudesta ja puolesta sadasta löytynee muutama julkaisukelpoinenkin otos. Matkakokemusten /-kertomuksen jakamisen kanssa olen hieman kahden vaiheilla... Täytynee yhä odotella pään ja ajatusten selviämistä.

Still alive

2006-03-20T20:22:00.000+02:00

Kaikesta huolimatta ja jostain syystä olen yhä hengissä ja kotona. Reissussa rähjääntyneenä ja kunnolla kuonoon saaneen oloisena tosin. Hain jännitystä, uusia ulottuvuuksia ja elämyksiä elämään. Niitä sain. Riittänevät vähäksi aikaa.

Palaan asiaan kunhan saan 35 tunnin valvomisen ja aikaerorasituksen karistetuksi tästä kankeasti toimivasta kehosta.

Reissussa

2006-03-05T03:36:00.000+02:00

Mie meen. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta. Takaisin toivottavasti noin parin vkon päästä.

Heipsuli! :)

Surua suurta

2006-03-03T14:26:00.000+02:00

Surunäytelmän virallinen esitys on ohitse. Kulisseissa työ jatkuu. Kaikki sujui odotetusti, mikään ei suunnitelmieni mukaan. Jätin tilaisuuteen valmistautumisen viime hetkeen ja touhusin koko aamun tarmokkaasti. Tarkoituksella; vältyin ajattelemasta liikoja. Kanebon 38:a levittäessä jouduin nieleskelemään ja räpyttelemään muutamaan otteeseen. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan kunnes kirkon viimeiselle penkkiriville istuessani ohjat luisuivat käsistäni. Siitä se taas alkoi. Ja jatkuu edelleen... itkumaratoni, Nessu toisensa jälkeen. Taskuun, pöydälle, roskikseen.

En muista, tai en edes tiedä miltä arkku näytti, millainen oli arkun päälle aseteltu kimppu; mitä kukkia, mitä värejä? En kai katsonut arkkuun kertaakaan. Tuijottelin ulos läpi jykevän harmaakivikirkon holvikaari-ikkunan; lehdettömät puut, tuulen tuiverrus käkkäräoksissa, korpit oksilla... valkoisuus, kirkkaus, pöllyävä lumisade. Pappi puhuu aivan liian hitaasti jokaista sanaa rauhallisesti venyttäen. Eikö se nyt prkl osaa puhua normaalisti?! Mikä helvetin jumalan armo ja lempeä käsi?! Paskaa, jumalauta!!! Minä en ole vielä lähes 34 vuoteen sellaiseen täällä maan päällä törmännyt! Enkä kokenut tuon armoitetun korkeamman voiman olleen läsnä tänäänkään. Tunsin vain loukkausta, vihaa, surua ja pimeyttä ikivalon kultaamassa laaksossa, jossa paimenet istuivat riveissä suolapatsaiksi jähmettyneenä. Mitä niiden päässä oikein liikkuu?! Hillityt idiootit! Menkää helvettiin täältä! Tai ei sittenkään, pysykää te täällä jumalan huoneessa, mun on päästävä pois... nyt! Heti! Pois pois pois! En kestä enää sekuntiakaan, eikö tää korvia vihlova urkupillin ujellus jo lopu?! Mä haluan kotiin! Tai ainakin POIS!

En ole kai koskaan tuntenut itseäni keskellä väkijoukkoa niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kuin tänään kaiken sen oman suruni keskellä. Kai ne muutkin yhtälailla surivat, vaikka en silmieni edessä nähnyt kuin kaksi aidosti sydämestään surun murtamaa ihmistä. Toinen näistä olin minä. Ja se toinen oli ihminen, joka väkijoukon ainoana tiesi ja tunsi yhtä paljon kuin minä. Me olimme siellä laajemmassa merkityksessä kuin muut.

Haudalla oli jäätävää. Pakkastuuli ei antanut tummalle joukolle armoa. En tiedä, enkä välittänyt mitä haudalla tapahtui. Rekisteröin vain hahmojen liikkuvan odottaessani vuoroamme jättää viimeiset jäähyväiset. Odotus tuntui kestävän ikuisuuden ja samalla vain pienen hetken. Vedin turkishupun pois päästäni, astuin jo kukkien peittämän hautakannen viereen... ja repesin; voimakkaat nyyhkytyksen kouristukset vavisuttivat kehoani, käänsivät vatsassani. En muista ajatelleeni mitään; seisoin, itkin, palelin ja tärisin katse näkymätöntä maata tuijottaen. Joku kiskoi hihasta. Vielä viimeinen kohtaaminen ja välikohtaus. Äiti ohjasi vyötäröstä hellästi tuuppien halki väkijoukon. Minä en tajunnut vieläkään mistään mitään. Taas olin itsekkäästi se, joka sai eniten lohdutusta tarvinneelta tukea. Kävelimme käsi lämpöä ja lohtua toisesta hakien yhdessä halki näyttämön. Muut jatkoivat muistotilaisuuteen kahvikupposen ja kakkupalan ääreen, minä suuntasin yksin kotiin.

Paleltaa. Kinnunen jahtaa kissaeläimen vaistolla ja täydellä innolla lattialle silppuamaansa pienen pientä paperipalaa. Risto kohottaa hieman toista luomea velipojan menoa hetken halveksuvasti silmäillen. Korjaa asentoa ja painaa silmät tiukasti kiinni. Onnelliset.

Talvi ja loma

2006-03-02T20:29:00.000+02:00

Tänään oli sitten viimeinen työpäivä vähään aikaan. Talviloma odottaa :). Työt eivät ole paljoa päässeet viime viikkoina kuormittamaan, mutta muutoin tuntuu loma tulevan todella tarpeeseen. Jotenkin vaan tuntuu, että viime kuukausina on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että rauhoittuminen muissa maisemissa on aivan paikallaan. Olen puhki ja ihmettelen itsekin miksi ihmeessä. Sairastamiset, intensiivinen liikunta, rajoitettu ravinto, matkajärjestelyt, lääkärikäynnit, lääkekuurit, rokotukset, hlökohtaiset asiat; menetykset ja muutokset... Sieltä kai ne syyt löytyvät, vaikka tavallisesti mua eniten kuormittavalla työrintamalla on ollut hiljaista ja odottava tunnelma.

Huomenna on hautajaispäivä. Olen surrut, säälitellyt, vihoitellut, kironnut ja vollottanut jo niin paljon, että toivon huomisen sujuvan hillitysti kuivin silmin. Tiedän kuitenkin, ettei näin tule tapahtumaan. En todennäköisesti pääse edes kirkon ovista sisään ennen kuin saan kaivaa ensimmäisen nenäliinan yrittäessäni estää kyyneleitä tuhrimasta "vedenkestävää" silmämeikkiäni. Luvassa hillitöntä parkumista, tummia ihmisiä, surullisia, palelevia ihmisiä. Huoh... hautajaiset sucks... mutta silti valitsin jäätävän päivän haudalla riemukkaan, viihteellisen ja ravitsevan firman retkipäivän sijaan. Nauttikaa arvon kolleegat savusaunan löylyistä, kylvyistä, potkukelkkailusta ja saariston runsaasta ja vieraanvaraisesta pöydästä munkin puolesta. Koitan pitää iloisen hilpeän tunnelmanne mielessäni.

Siinä olivat myös hikiset punttitreenit muutamaksi viikoksi! Huomenna vielä yksi HIITti ja lauantaiaamuna pitkä puolentoista, kahden tunnin rauhallinen aerobinen väsyttämään keho puuduttavaa lentomatkaa varten.

Myös kevään 2006 dieetti on loppusuoralla! Tulosta on tullut, mutta olisipa tuota saanut tulla enemmänkin ;) Nyt olen hyvässä vireessä ja kunto sairastamisten jälkeen taas kohdallaan, vaikka poskiontelot ovatkin edelleen tukossa. Hieman harmittaa; aika loppui kesken. Rasvanpolttoa tukevaan harjoitusohjelmaan olen enemmän kuin tyytyväinen ja uskon palaavani sen pariin mahdollisesti hyvinkin pian :). Ohjelma on tehokas, mielenkiintoinen, vaihteleva ja raskas. Kaikkea sitä, mistä mä pidän. Ja jos sitä oikeasti tekee antaumuksella, satakymppi lasissa, niin näin kuukauden jälkeen on syytä pitääkin pieni tauko. Kyllä sen verran vetää mehut mimmistä tämä touhu. Eli vähintään viikko taukoa tai superkevyttä palauttelua väliin ja sitten uudella innolla ja puhdilla seuraavan neljän viikon jakson kimppuun! Tämä on minun neuvoni ohjelmaa mahdollisesti testaaville. Ja muistutettakoon vielä, ettei se ohjelma itsekseen ihmeisiin kykene vaan myös rasvanpolttoa tukevan ravintopuolen tulee olla kohdallaan.

Kolme ja puoli yötä

2006-03-01T08:47:00.000+02:00

Kokeneet pitkänmatkan lentäjät ja muut kekseliäät ihmiset!

Vinkit viihdykkeeksi ja ajankuluksi 16 tunnin lennolle ovat kovin tarpeessa ja tervetulleita! Nukkumaan en koneessa valitettavasti kykene :(. Samoin eväskorin sisältöön olisin vinkkiä vailla! Proteiinipatukat ovat itsestäänselviö, mutta kun ei niitäkään jaksa jatkuvasti popsia. Lentoyhtiön tarjontaan en lähtisi luottamaan... Melkeinpä koko vuorokauden helpot eväät olisi mukaan pakattava :/

Deadline

2006-02-28T20:51:00.000+02:00

Juuri saamieni tietojen mukaan kuolen maanantaina 16. elokuuta vuonna 2055.

Koska Sinä?

[Via Benrope]

Tykitystä

2006-02-27T20:54:00.000+02:00

Voi voi tätä mun pää parkaa! Mistä löytyisi sellanen nappi, jolla ajatukset voisi pistää offille? Sille olisi nyt käyttöä. Päässä vilisee ajatuksia hurja määrä ja ne pomppivat asiasta kolmanteen alta nanosekunnin. Ei mitään huolenaiheita, pelkkiä ajatuksia.

Meflokiini on tehnyt tehtävänsä. Vaikutus tuntuu voimakkaana sekä fysiikassa että psyykessä. Olihan tämä odotettavissa, mutta silti tilanne on kontrollifriikille hämmentävä. Mä olen hukassa, paniikissa ja silti niin levollinen. Joo, vaikea selittää. Tämä täytyy itse kokea. Mieluiten jättäisin kuitenkin kokematta. Alku aina hankalaa. Toivottavasti olo rauhoittuu pian. Pahoinvointikohtaukset, levottomuus, muisti- ja tasapainohäiriöt väistyvät, väsymys ja yliaktiivinen ajatustoiminta helpottaa. Seitsemän viikkoa tässä olotilassa ja olen täysin valmis muuttamaan hullujen huoneelle. Ehkä ensi kerralla maksan mukisematta sen 110 euroa kuurista ja olen normaali, hallittavissa oleva oma itseni.

Jenkki -smile

2006-02-24T12:01:00.000+02:00

Nyt on taas hampaat tutkittu oikein perinpohjin; silmämääräisesti, kuituvalolla ja röntgenillä. Vihlonnasta päätellen puolet purukalustosta menisi uusiksi. Tuomio oli kuitenkin odotettua lievempi; yksi lohjennut hammas, yksi väliaikaisen paikan vaihto pysyvään ja yksi reikä, hieman hammaskiveä. Toinen lohkeama korjattiin jo viime viikolla, uusi löydös äsken. Ja ennen reissua on loputkin hammasongelmat väliaikaista paikkaa lukuunottamatta hoidettu. Pääsen minäkin maailmalle väläyttelemään jenkkihymyäni ;)

Naurua ja haaveilua

2006-02-22T20:37:00.000+02:00

Olen turvonnut Hermeliini, joka muilta kysymättä satunnaisesti alle 56 kilon painossa yrittää edelleen epätoivoisesti (?) laihduttaa 1300 kcalrin päiväenergialla (rasvaa ~30-35 g) ja harrastamalla 6 kertaa viikossa tehokasta liikuntaa. Olenko rikollinen?

Kyllä mua taas niin naurattaa :D! Naurattaa ihmiset, jotka ovat muilta mitään kysymättä nostaneet itsensä asemaan, jossa asiantuntevalla äänellä voivat sanoa kuka saa laihduttaa, kuka ei saa laihduttaa, kenen pitää laihduttaa ja millä tavalla. Saatatte olla tyytyväisiä itseenne, omaan möhömahaan, läskiperseeseen, pullaposkiin, löllyreisiin tai niin, miksei mielestänne aivan sopusuhtaiseen, normaaliin itseenne. Jos oma pömppö näyttää söpöltä, niin good! Enjoy! Mutta.. se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden pitäisi sellaiseen tyytyä, jos se ei vaan itsestään hyvältä tunnu. Mikä Sinä olet määrittelemään millaisia muiden tulee olla ja milloin he itse tuntevat voivansa omassa kehossaan hyvin?! Vaikka mitat ovat identtiset, painoindeksi ja tuumafarkut samat, niin en sitten mitenkään saata käsittää kuinka pääsette toisen, usein täysin tuntemattoman ihmisen pään sisään voidaksenne kertoa miltä hänestä tuntuu, kuinka hän oman olonsa ja kehonsa kokee. Mä olen jo pitkään toivonut kristallipalloa, mutta vieläkään en ole sitä saanut :(. Onnittelen kuitenkin vilpittömästi niitä, joille sellainen on tässä elämässä suotu.

Ja miten ihmeessä mulle taas lyö päähän sellainen kumma ajatus, että kyse on jostain aivan muusta kuin muiden hyvästä olosta ja normaalikehosta? Kun tarpeeksi toitottaa ja vakuuttaa olevansa itseensä, oloonsa ja ulkonäköönsä tyytyväinen herää epäilys; kenet samaa kerta toisensa jälkeen jauhava oikein yrittää vakuuttaa? Itsensä? Itsesuggestio toiston menetelmää käyttäen kuuluu olevan tehokas tie itsensä hyväksymiseen. Toivotaan, että se hyväksyntä postiluukusta vielä jonakin vuonna Sinullekin tipahtaa. Joo niin ja kyllä, mä olen aivan loistava muiden motiivien kyseenalaistaja ;)

*****

Tästä ja matkasta maailman ympäri mäkin näen säännöllisen epäsäännöllisesti kuumia päivä- ja kosteita yöunia! Kyllä mä vielä joskus... jos joku tarpeeksi yllyttää. Pistän elämän risaiseksi; .

..toteutan teinivuosien pakofantasiaa. Ennen reissua jätän päivätyöni, irtisanon
kämppäni ja eroan poikaystävästäni (?). Lähden etsimään vihreämpää ruohoa ennen kuin oravanpyörä murtaa minut harmaakasvoiseksi vihannekseksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin suuntautunut enemmän viidakkomatkailuun. Thaimaan viidakot tuli elefantin korvien takaa katsottua ja seuraava viidakkoretki Orinoco -joelle ja Canaiman luonnonpuistoalueelle odottaa aivan nurkan takana. Myös Los Roquesin saariparatiisi olisi tarkoitus katsastaa... Ai miten niin mä jaksan hehkuttaa?! Kai mäkin yritän saada itseni vakuuttuneeksi tulevan, todennäköisesti raskaankin reissun olevan huippujuttu, kaiken rahan ja vaivan arvoinen ;D

Hyviä uutisia

2006-02-21T20:35:00.000+02:00

Hermopinne on vihdoinkin löysännyt :). Tämä ei tarkoita, että kivut olisivat kokonaan poissa ja oikea puoli yhtä ehjä kuin ennen "sairastumista". Mutta helpotusta on "hermoterapeutti" kuukausia kestäneen pitkäjänteisen työn myötä mun olotilaan tuonut; puutumis-, pistely-, voimattomuus- ym. hermo-oireet ovat poissa. Asennot eivät ole vielä kokonaan korjaantuneet, joten lihakset ja niiden kiinnityskohdat kipuilevat edelleen. Onpa tässä tosin ollut muutama aivan kivutonkin päivä matkan varrella, vaikka ei kyllä ihan viime aikoina. Oikea puoli on äärimmäisen herkistynyt, joten pienikin ärtymys aiheuttaa kipua. Esim. tänään molempien lapojen ulkoreunat olivat jumissa, mutta vain oikea puoli ilmoitti jumista kipuilemalla. Oijoi.. nämä ovat niiiiiin mielenkiintoisia juttuja ja jokaisella terapiaistunnolla opin uusia, ihmeellisiä juttuja kehostani.

Tuli sitten kultatukasta tummatukka ja tummatukasta punatukka. Myös hermoterapeutti huomioi muutoksen. Ihania miehiä! :)

Myös piikkiruljanssi on nyt toivottavasti ohitse. Tänään olkavarteen vielä viime tipassa napsahti keltakuume. Pari sataa euroa on lääkkeisiin uponnut. Toivottavasti ei mene enää yhtään enempää. Enpä osannut matkaa varatessa arvata mikä reissun lopullinen hinta olisi. Kaikkineen varmaankin lähemmäs tuplat listahintaan nähden. Matkalaukun lahjoitti äiti. Jos vaivasta saisi palkkaa olisi matkakulut vaivanpalkalla kuitattu. Sunnuntaina pumpataan lisää myrkkyä koneistoon; 7 viikon Lariam -kärsimys alkaa.

2006-02-17T00:42:00.000+02:00

1 tabletti 2 kertaa päivässä 10pv ajan.

Taidoka?

2006-02-11T22:51:00.000+02:00

Tanssija, vuorikiipeilijä, budo -lajin edustaja... Whaaaaaat?!! Miksei kukaan kysy olenko kehonrakentaja?! Tai edes fitness -kisaaja?! Tänään multa tosiaan kysyttiin, josko olen jonkin budo -lajin edustaja. Perusteluna oli notkeuteni, heh. Joopa joo... Millaisiin asentoihin sitä mahtaisi tämä kroppa vääntyäkään, jos viitsisin venytellä hieman enemmän kuin 3 minuuttia etu- ja takareisiä ennen jalkatreeniä ;)

Uusi rasvanpolttoa tukeva treeniohjelma vihdoinkin kaiken kansan nähtävillä. Testailkaapa kaikki löysän läskin häätäjät! Raportteja huimista tuloksista odotellaan WannaBe BB -blogiin ;)

Elämä on

2006-02-11T16:02:00.000+02:00

Elämä on! Niinhän se on, mutta joskus se on vaan aivan liian paljon. Neljä kertaa on viikatemies vieraillut lähipiirissä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Se on ihan liikaa... varsinkin kun kolmelta ajasta ikuisuuteen siirtyneeltä jäi kokonaan viimeinen elämänvaihe, seesteinen vanhuus, elämättä. Eivät vaan ehtineet...

Mä olen tunnetusti järki-ihminen henkeen ja vereen, mutta tällaisissa tapauksissa järki kaikkoaa päästä tyystin. Vollotan silmät päästäni enkä kykene tukemaan ihmisiä, jotka olisivat kaiken järjen mukaan tuen tarpeessa huomattavasti enemmän kuin minä. Mutta minkäs teet. Yhtään järkevää sanaa en saa suustani, mitään järkevää en saa tehdyksi. En, vaikka mieli tekisi ja järkikin niin käskisi tekemään.

Elämä on! Se on sitä huomennakin.

Ja herneenversot päälle

2006-02-08T18:08:00.000+02:00

Ja Tristan Aatelinen, joka aikanaan veti tästä herneenversoa syvääkin syvemmälle omaan hienostuneeseen nenukkaaseensa, näyttää myös pitäneen nyt jo taivaaseen asti ylettyvä pavunvarren (scrollaa 6. kommentti) tiukasti siellä, minne sen silloin tunki. En yleensä jaksa jauhaa näistä, mutta kun jotenkin tulee sellainen olo, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Jos osuin arkaan paikkaan, niin korjaa ihmeessä tilanteesi Tristan ja osta isommat stringit!

Minä sen sijaan jatkan pyllyn pienennysprojektia vielä kuukauden päivät. Uusi liikuntaohjelma starttaa tänään saaden toivottavasti sellut soimaan taivaan tuuliin! Jos näin ei jostain syystä käy, niin siinä tapauksessa olen pakotettu aktivoimaan oksennusrefleksin tropiikissa liian pienissä biksuissa biitsillä pyllyäni ulkoiluttaessa. Mutta hei, mä sentään yritin! ;D

Uusi liikuntaohjelma kohtapuoliin kaiken kansan kopioitavissa WannaBe BB:n puolella. Päästään tästä sellupylly ongelmasta kertaheitolla ;)

Riemua! ja järkipuhetta

2006-02-08T16:18:00.000+02:00

Hähää!!! Pikkuinen noita-akka minussa hyppii riemusta tasajalkaa ja viuhtoo vimmatusti voitonmerkiksi luudalla ilmaan kaksi valkoista viirusilmää vieressä ihmetyksestä naama pitkänä! Siitäs saitte ilkiöt! Rypekäätte nyt siellä sängyn pohjalla flunssan kourissa oikein olan takaa kun minä, riiviöiden riiviö, soittelen ja meilailen päivät päästätykseni kysyen, että "Mitäh?! Vieläkö sä oot kipeenä?! Miten sä voit olla kipee? Ootsä vieläki kipee? Onpa outoa.. Kyllä nyt pitäisi jo olla terve."

*****

Ja sitten, voi hyvää päivää taas ihmiset! Käyttäkää nyt tervettä järkeä, älkääkä astuko mainos- ja markkinointikoneistojen pahaa jälkeä tekeviin ihmisrautoihin. Jossain vaiheessa se vielä sattuu johonkin paikkaan ja lujaa. Päät siis pois persiistä, simmut puhtaaksi paskasta ja järki käteen!

"Pakko matkustaa"

2006-02-05T22:35:00.000+02:00

Olipas ajankohtainen ja monin osin omia ajatuksia mukaileva kolumni edellisviikon Annassa. Osuvimpia otteita Sirpa Nummisen kolumnista "Pakko matkustaa".

Joka toinen tuntuu juuri tulleen Thaimaasta tai olevan lähdössä sinne. Yksi
vastaa puhelimeen Pariisista, toinen Shanghaista, kolmas Budapestista. Minua
ajatuskin matkasta nyt juuri väsyttää niin, että on pakko mennä makuulle.

Rakastan matkailua, mutta parasta matkoissa on se, jolloin lähtö on vielä viikkojen päässä. Mielikuvissa on hienoa hurmaantua jostakin Picasson taulusta Barcelonassa, sulautua monikieliseen ihmismassaan Itkumuurilla, lojua kaukana haileasta arjestaan vihreän meren loiskeessa. Fantasioissa voi tavoittaa sen todellisen laajakaista-itsensä, joka tietää olevansa mutta joka normaalisti jää vajaakäytölle.

Mutta kun lähtöön on enää pari yötä, hyökkää paniikki: minkä mielenhäiriön vallassa tähän ryhdyttiin? Ei ole sopivia kenkiä, ei edustavaa takkia, ei mukavia lentovaatteita, en ehtinyt laihtua. Matkalaukku on liian pieni, ja vatsaa vääntää, bakteerikanta siellä jo reuhaa kauhusta ennen aikojaan...

...Matkapäivien huippuhetkiä ovat aamiainen, etenkin, jos sen saa huoneeseen, pikaisen museokäynnin jälkeinen parin tunnin lounas päiväunineen ja ikimuistoinen illallinen. Pidän myös pitkistä uneliaista aamuista hotellissa, joka toivottavasti on niin laadukas, että siellä on valkoiset froteekylpytakit.

Mutta tämähän ei ole matkan tarkoitus. Matkalla kuuluu lampsia hikisenä väärissä vaatteissa kohteesta toiseen, rynkyttää pari minuuttia myöhästyneenä nähtävyyksien ovia ja roikkua häkeltynyt ilme silmissä täpötäydessä metrovaunussa niin räikeästi turistina, että ihme kun taskuvarkaat eivät tule säälistä esittäytymään. Ja päällimmäisenä toive, että kaikki ovet veisivät vessaan!

Epäilemättä matkoilla on silti suurenmoista. Aistit toimivat herkästi kuin eläimellä, jo pöllähtäminen oudosti lemuavalle kadulle on elämys. Myymälät pullistelevat hurmaavia virheostoksia, joiden puistattavuus näyttäytyy vasta ankarassa kotivalossa. Ulkomaillahan ostaminen ei tule kalliiksi, rahalla on siellä abstrakti olemus. Kaikella on siellä abstrakti olemus: latteimmatkin paikat ja ihmiset, suolapurkit ja vaatenaulakot suorastaan hönkivät avartavasti "kulttuuria" tai "kansallisuutta" tai "paikallista henkeä"...

...Kun aikansa matkustaa, tajuaa, että kyky kiinnostua ei kuulu lipun hintaan. Se on itsestä kiinni. Matkalla on mahdollista haltioitua vaikka penkille lysähtäneestä sokeasta pulusta. On tolkutonta narista, että täällä on ihan tylsää, jospa ei tehdäkään mitään. Matkalipun myötä on sitouduttu sulkemaan tietoisuus siltä, että täälläkin elämä on tavallista niille, jotka täällä elämäänsä elävät. Jos tylsistyy täällä, tylsistyy varmasti kotonakin.

Tosin muutaman viikon kuluttua jäljellä on vain anekdooteiksi muuttuneita unenomaisia muistoja, joilla pitkästyttää tuttavia. Ja sisäinen ihmetys: Olinko minä tosiaan siellä? Minäkö se olin?

Minne mennään seuraavaksi?

Seuraavaksi mennään tutkimaan viidakon ihmeitä ja grillaamaan itseä Venezuelan valkoisilla hiekkarannoilla. Nyt on kolumninkin määritelmän mukaan juuri se matkailun "paras aika" :)

P.S. Syksyn Rhodoksen reissukuvat vihdoinkin ladattu!

2006-02-02T11:29:00.000+02:00

Joskus päivän horoskooppi vaan osuu naulan kantaan.

Counterforces
This is a time of challenge and crisis. Very often this crisis occurs in the form of persons who are working at cross-purposes to your efforts. They may or may not oppose you intentionally, but the thrust of their actions forces you to prove that what you are doing is worthwhile. You may be very angry at these people, feeling that they are motivated by nothing but malice. In fact their motives are the same as yours, which you must learn to understand. Challenges may also occur in connection with your efforts to build something up, to create a material structure or to get a project going. Or they may occur as a test of some new aspect of your personality that has recently come into being.

2006-02-01T09:56:00.000+02:00

Aaaarrrrrrggghhhh! Mä olen NIIN raivona! Jos mä olen sairaslomalla, niin kukaan muukaan ei tee mitään. Mikäs prkleen perustelu toi on?!!! Virallinen deadline oli ja meni, mutta sitäkin suuremmalla syyllä olettaisin kaiken olevan valmiina. Kaiken muun paitsi oman osuuteni. Mutta paskanmarjat!!! Kaikki on ihan samassa pisteessä kuin sairaslomalle jäädessäni. Voi jeesus, että mua jurppii!!! Ei toivoakaan saada hommaa tänään asiakkaalle... *itku*.

Kenen vika? No mun tietysti! Mähän se TAAS olin kipeenä! Tässä syy, miksi viimeseen asti pyrin tekemään töitä, sairaanakin. Paljonko syyllistämistä ihmisen täytyy sairastumisen takia kestää!?

Kun MIKÄÄN ei riitä!

2006-01-30T20:27:00.000+02:00

Kuinka kehonrakennus eroaa voimaharjoittelusta? Check this out!

Rikki

2006-01-29T11:32:00.000+02:00

Olo ei ole vieläkään kovin loistelias, vaikka parempaan päin joka päivä mennään. Helpotusta on tuonut lähinnä kuumeen häviäminen. Yskä ja nuha vaivaavat edelleen. Ja sellainen yleinen väsymys. Yskä ei ole enää kuivaa, eikä tehokkaan yskänlääkkeen johdosta vaivaa enää öisin. Keuhkot tuntuvat repeytyvän yskiessä kappaleiksi juuttuen välillä henkitorveen salvaten hengityksen ja toisinaan nousten keltaisen ja vihreän eri sävyissä vaivattomasti suuhun sylkäistäväksi pihalle. Nenästä tulee samanlaista, tosin hiukan venyvämpää massaa. Aivokudos valuu pellolle...

Mä olen rikki, kaputt. Hassua, miten en ennen sairaslomaa edes tajunnut kuinka väsynyt sekä fyyisesti, että henkisesti olin. Olen. Nyt ihmettelen suuresti, kuinka pystyin siinäkin kunnossa tehopakkauksena riehumaan. Onneksi sairaslomaa on vielä muutama päivä tämän päivän jälkeen jäljellä. Tällä hetkellä paluu tehopakkaukseksi vielä hirvittää. Taulukoida olen kuitenkin jaksanut ;)

Todistetusti sairas

2006-01-26T11:31:00.000+02:00

Tänään ei sitten katsota numeroita ollenkaan. Tohtoritäti oottaa jo...

*****

Noniin, tohtoritäti vahvisti sen, minkä minä jo tiesinkin; olen kipeä. Katsottiin kurkkua, nenää ja korvia. Kaikki kunnossa. Kuunneltiin keuhkot. Ei täältä mitään epäilyttävää kuulu. Ultrattiin poskiontelot. Kunnossa ja puhtaat ovat. Otettiin verikoe. Kaikki arvot normaalirajoissa ja oikein hyvät. Jopa viimeksi koholla olleet leukosyytit olivat palautuneet raja-arvojen sisäpuolelle. Diagnoosina virusperäinen akuutti bronkiitti (kas, yllättäen!). Hoidoksi sairaslomaa, lepoa ja juotavaa kuun loppuun saakka. Yskänlääkettä ja hevoskuuri.

Esitin tiukan vastalauseen antibioottien kohdalla. Yskänlääkettä sen sijaan jo kaipasinkin; mieluummin nukun kuin yskin yöt. Johan tässä naapuritkin häiriintyy. Vastalauseeni "En halua antibiootteja turhan takia syödä" lääkäri kuittasi toteamalla, että "Enkä minä halua nähdä sinua vastaanotollani viikon päästä uudelleen keuhkokuumeen kourissa".

Apteekissa pääsin jälleen ihmettelemään. Koskaan aikaisemmin mun ei ole pyydetty jättämään reseptiä apteekkiin. Koskaan aikaisemmin mulle ei näköjään ole määrätty Lääkelaitoksen valvomaa lääkettä (=huume???). Resepti pysyy apteekin arkistoissa kokonaiset kymmenen vuotta. Seuraavat kuulemma sekä potilaiden että lääkäreiden mahdollisia väärinkäytöksiä. Vai niin. Mitäköhän myrkkyä mulle oikein lykkäsivät? Ihan sama. Pääasia, että oloa helpottaa.

Kuumeilua

2006-01-25T22:00:00.000+02:00

Jos eilen olotilani asteikolla 1-10 mitattuna oli kutosen paikkeilla, niin tänään pääsen taas pari pykälää alemmaksi nelosen tienoille. Yö meni yskiessä ja kissan oksennusta valkoiselta olohuoneen matolta siivoessa. Ja pyöriessä. Nukuttua sen sijaan ei tullut montakaan tuntia. Ehkä siinä syy päivän kurjaan oloon ja katkonaisiin ajatuksiin. Lämpöä hieman eilistä enemmän.

Töitä yritin kuitenkin sitkeästi tehdä. Puolitoista tuntia ennen täyttä työpäivää en enää jaksanut. Päätin siirtää yli sadan tonnin kustannusarvion kasaamisen huomiselle. Toivottavasti huomenna on ajatus kirkas, eivätkä numerorivit vilise silmissä. Muuten tulee kiire. Maanantaina pitää olla paketti kasassa ja matkalla asiakkaan etumiehelle.

*****

Enemmänkin piti kirjoittaa, mm. tuulimyllyistä, mutta ilta nyt meni muuhun. Kuumemittarikin näyttää 37,8. Damn! Onko mun ihan pakko raahautua tohtoritädin luo?

2006-01-25T11:23:00.000+02:00

Hetken aikaa jo ehdin epäillä, jotta onko SuperMan-, eikun SuperMass-Makessa liikaa miestä vastaamaan haasteeseeni. Ilokseni sain tänään todeta, että ei :). Käykäähän lukemassa ison miehen omituisista tavoista!

Kiitokset vaivasta ja rohkeudesta haastajalle ja haastetuille, jotka molemmat pelottomasti haasteen vastaan ottivat!

Task completed. Minä jään työn lomassa pohtimaan Don Quijote -syndroomaani...

Flunssa flunssa flunssa...

2006-01-24T20:28:00.000+02:00

Mä olen suhtautunut tähän flunssaan kypsästi ja pitkämielisesti, mutta nyt mun pinna alkaa kyllä vähitellen kiristyä. Kaksi viikkoa olen vain tehnyt töitä, nukkunut ja katsonut telkkaa. Ja nukkunut. Oikeastaan missään en ole käynyt; olen istunut himassa etätöitä tehden, käynyt kaupassa kun on ihan pakko. Ja nukkunut. No okei, perjantaina Rauman keikka ja maanantaina pari kärsimyksen tuntia toimistolla ja yhtä monta liukkaan kelin vuoksi kaoottisessa liikenteessä (yhä olen hengissä ja bemukka-mussukka vailla kolhuja!).

Mua väsyttää, lämpöä on tasaiseen tahtiin 37,3-37,4, nokka vuotaa, paleltaa, kurkkuun koskee ja yskä on palannut. Olen kipeä, mutta en niin kipeä ettenkö voisi tehdä töitä ja ihan liian kipeä tehdäkseni yhtään mitään muuta kuin töitä. Yskittää. Sanoinko jo sen? Mä olen tulossa hulluksi, mökkihöperöksi ja lihavaksi. Onko siis ihme, että alkaa pinna ja pää napsua?

Pojatkin ovat kipeinä. Ollaan koko porukka kipeetä sakkia. Ristolla alkoi itsensä kaluaminen ja verille raapiminen jo viikko sitten. Sitten raukalle tuli flunssa. Tänään Kinnunen liittyi aivastellen ja pärskien "iloiseen" joukkoomme. Kaikki ovat väsyneitä. Ja nukkuvat. Ristolle aloitin antibiootit ja sisäisen öljykuurin. Inhottaa ilkeillä sille; tunkea tablettia kurkkuun, kun toinen on surkeana muutenkin. Poor Risto... Tässä se makaa jaloissa kuin kunnon vahtikoira konsanaan. Reipas Risto.

Tää ei mene ikinä ohi!!! Musta ei tuu enää ikinä tervettä!!! Ja mä en pääse enää ikinä salille!!!

Väsyttää...

2006-01-23T07:40:00.000+02:00

Voi Juma! Kun yhdestä taudista selviää, niin toista pukkaa päälle. Nyt on keuhkoputken sijaan kurkun yläosa kipeä ja nenä tiputtaa vettä. Yhtään treeniä, en edes kävelylenkkiä, ole puoleentoista viikkoon tehnyt. Eilen kyllä siivosin ja kaivoin auton lumesta. Ja nyt lähden jälleen sitä lumihunnun alta esiin harjaamaan. Ärgh! Talvi sucks!

Saunapäivä

2006-01-22T22:56:00.000+02:00

On ne! Ihan oikeita katteja! "Ennen vanhaan" kissat makoilivat uunin pankolla, nykyään sähkösaunan lauteet ajavat saman asian.

Meillä homma toimii ihan etikettien mukaan; naiset ensin, miehet sitten. Mä käyn ensin saunassa ja pojat ryntäävät välittömästi oven avauduttua nauttimaan jälkilöylyistä. Ovat siellä vieläkin. Kohta tosin lämpö loppuu ja pojat tunkevat mamman viekkuun ja peiton alle lämmittelemään :)

2006-01-22T11:30:00.000+02:00

Ravinto- ja liikuntajutut siirretty WannaBe BB:n puolelle!

Haaste kuitattu!

2006-01-21T22:25:00.000+02:00

Kiitän itseäni; olen yhä hengissä (viittaan edelliseen postaukseen) ja pakastin on nyt siivottu ja sulatettu. Hyvä mä!

*****

Ja sitten siihen Ninjan heittämään haasteeseen, joka on mun mielestä aivan järkyttävän hankala. En mä koe olevani mitenkään omituinen tai omaavani omituisia tapoja. Muut voivat, saattavat ja saavat olla asiasta eri mieltä.

"Homman nimi oli siis se, että paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Kaikki kehoani ravitseva käy ensin vaa`alla ennenkuin menee suuhuni ellei määrää voi muuten luotettavasti laskea. Poikkeuksena ravintola-annokset, jolloin luotan arviointikykyyni ja lomamatkat, jolloin lomailen myös ruokien punnitsemisesta. Tämä kai on jonkun mielestä omituinen tapa, jota en itse edes noteeraa (paitsi silloin kun vaakaa ei ole käytettävissä ;)). Tähän liittyen kirjaan vuodet ympäriinsä keittiö- ja henkilövaa`an sekä sykemittarin antamat tiedot koneelle, analysoin niitä ja laadin erilaisia kaavioita, taulukoita, laskelmia, listauksia, suunnitelmia... Ihan vaan vaientaakseni pienen sisäisen analyytikon äänen.
Rasitan itseäni fyysisesti urheilemalla. Ja ahdistun suunnattimasti jos joudun pätevästäkin syystä tämän toiminnon skippaamaan. Nyt joku siellä miettii, että mitä omituista urheiluharrastuksessa tai -obsessiossa on? No sitä minäkin mietin joka kerta, kun mulle tästä tavasta huomautetaan ja hulluksi kutsutaan.
Helpotan työstressiä siivoamalla työympäristöni (pöydät, hyllyt, kovalevyt, serverit, mapit jne.), arkistoimalla, uudelleenjärjestelemällä, laatimalla erilaisia strategioita, kaavioita ja aikatauluja sekä suorittamalla muita vastaavia sijaistoimintoja. Näin pystyn lieventämään paniikkia, rauhoittumaan ja ajattelemaan jälleen järkevästi, jotta voin tarttua niihin oikeisiin hommiin. Tämä saa jotkut hämmentymään, koska tehtävänä olisi paljon tärkeämpiäkin juttuja. Mukamas. Heitän myös automaattisesti muiden työpöydälleni jättämät paperit ym. roinan kysymättä suoraan roskikseen elleivät ne mielestäni mulle kuulu. Helpottaa huomattavasti työpöydän siistinä pitämistä.
Nukun puolipitkäkarvainen katti kaverinani uuden untuvapeittoni alla ja toinen katinnenä vasten omaani. Sekin saattaa olla jonkun mielestä omituista. Meillä se on vain aitoa rakkautta :)
Kaikelle tekemiselle pitää olla järkevä syy ja logiikka ja asiat tulee tehdä tehokkaasti. Oli kyse sitten omasta tekemisestä tai muiden tekemisestä. "Kevytkenkäinen" tekeminen saa mut ärsyyntymään aivan suunnattomasti enkä kerta kaikkiaan pysty pitämään suutani kiinni ja olla huomauttamatta asiasta (ja kertomatta kuinka asiat PITÄISI tehdä). Mäkö tiukkis?! En kai... mutta perfektionisti kyllä ;)

Kaikki ovat tämän haasteen jo saaneet ja siihen jopa vastanneet :(, joten äkkiseltään tulee mieleen vain kaksi tyyppiä, joiden omituisista tavoista haluaisin myös päästä perille. Supermassa ja Mimmi, teidät on haastettu!

Mitä? Missä? Milloin?

2006-01-19T20:07:00.000+02:00

Oi voi mitä sekoilua tämä elämä taas on... Alunperin mun piti olla huomenna aamusta klo 9 Raumalla (jep, näiltä nurkilta ajomatka alkaa klo 6, jotta klo 9 olisin Rauml). Noh, sitten kokous ilmoitettiin alkavaksi klo 10 (hyvähyvä! Seiskalta lähtö tuntuu jo inhimilliseltä). Äsken sain kokouksen esityslistan, jossa paikaksi oli merkitty Turku! Siis WTF?! Missäköhän mun pitää olla huomenna ja mihin aikaan? Näillä tiedoin jossain Länsi-Suomen läänissä ja joskus 9-10 paikkeilla.

Tulin just TOS-terapeutilta. Opin taas paaaaljon uutta ja mielenkiintoista mun kehosta. Lisää paremmalla ajalla. Jos muistan.

Miten sä voit olla taas kipeenä?!

2006-01-17T20:07:00.000+02:00

"Sä oot koko ajan kipee!" "Eks sä just ollu saikulla?!" "Onks sul taas flunssa?!" "Et kai sä oo taas kipee?!"

Siis perkele! Mä olen täysin kyllästynyt kuuntelemaan noita samoja kommentteja jokaiselta vastaantulijalta. Kyllä, mä olen TAAS kipee! Mutta... Olenko mä innostunut tai mielissäni siitä? Oonko mä toivonut, jopa rukoillut sitä?! Oonko mä tehnyt kaikkeni saadakseni flunssan? No vittu en ole, ja jos joku johonkin noista kyymyksistä vastaa kyllä, niin täytyy viirata jossain pahemman kerran. Olisinko mä muka mieluummin terve kuin kipeä? No, mitäs luulet?!

Jos itse olen mielestäni pystynyt suhtautumaan jopa ihailtavan coolisti tähän flunssaan, niin nämä muiden ihmisten kommentit saavat kyllä kaiken cooliuden häviämään alta aikayksikön. Kuinka moni tulee sanomaan että "Oletpa sä ollut terveenä pitkään!". Fucking nobody! Mutta auta armias, jos olet muutamaan otteeseen parin kuukauden sisällä kipeä, niin johan siitä jaksetaan muistuttaa. Vaikka oikeasti mä en koe olleeni millään tavalla kykenevä koko asiaan edes vaikuttamaan. Mä vaan tulin kipeäksi ja that`s it! Toisinaan ympärillä pyörii miljoona räkänenää enkä kuitenkaan itse sairastu, nyt ei ympärillä ole pyörinyt ketään ja mä olen kipeä. Ei nämä ole niitä asioita elämässä, joita pääsee itse valitsemaan tai kertomaan, että hei, just nyt mulle ei muuten sovi, mut ehkä kuukauden päästä ehtisin pari päivää maata kaikki paikat särkien sängyn pohjalla. Miettikää nyt vähän mitä sanotte! Kyllä siinä taudissa ilman ympäristön leimaakin on ihan tarpeeksi taakkaa kannettavaksi ja kärsimysten suota rämmittäväksi. Eivätkä nuo kommentit yhtään mieltä nosta ja positiivisuutta paranemiseen tuo! Kyllä mä nyt olen huono ihminen, kun kehtasin taas sairastua!

Sitten on vielä nämä tapaukset, jotka syyttävät kaikesta liikuntaa, kuntoilua, urheilua.. "Sä urheilet liikaa, sun pitää lopettaa toi liikkuminen, sä oot tietty taas käyny pakkasella lenkillä" jne. Voi olla, että jossain tapauksessa itsensä fyysinen kuormittaminen edesauttaa sairastumista, mutta hei c`mon, miten musta kuitenkin tuntuu, että taustalla jyllää kateus mun "terveellisempää elämäntapaa", aktiivisuutta, viitseliäisyyttä, kurinalaisuutta ym. kohtaan tai sitten huono omatunto omasta "sohvaperuna" -elämäntyylistä hakkaa todella kovaa muiden takaraivoissa. Kyllä liikunnan välittömistä ja pitkäaikaisista positiivisista vaikutuksista jaksetaan mediassa jauhaa, mutta miksi ihmeessä tämä sanoma "kansan parissa" ignoroidaan niinkin tehokkaasti. Ihan kuin kaikille olisi vaan mennyt perille viesti liikunnan riskeistä ja vaaroista; "Ei urheilija tervettä päivää näe".

Feeling better! :)

2006-01-16T18:31:00.000+02:00

No headache! No backpain! Hiukan kuumetta ja keuhkoputki-/kurkkukipua. Ja vähän enemmän yskää ja verisiä limapalleroita. Jei! Kyllä tämä tästä taas. Parempaan suuntaan ollaan jo menossa. Taisi eilinen olla se tämän taudin varsinainen kärsimysten päivä.

Yö meni kohtuuhyvin, vaikka jonkun verran yskä pitikin hereillä. Aamusta oli lämpö koholla eikä olokaan kovin kaksinen, vaikkakin ehdottomasti parempi kuin eilen, joten ilmoitin töihin olevani tämän päivän sairaslomalla. Hoidin muutamia kiireellisimpiä hommia pois kotitoimistossa. Tai no, puoli päivää taisi siinä taas vierähtää. Olipa ainakin muutama asia vähemmän murehdittavana.

Kuten äipälläkin, joka huolestuneena pöllähti tänne tänään aamupäivästä. Huoh.. Oli raukka huolissaan kun en vastannut aamulla puhelimeen. No en kai nyt!!! Mähän olin kipee ja nukuin! Kuvitteli tietysti taudin tappaneen mut. Ja siltä se kieltämättä eilen illalla tuntuikin ;) Äippä oli matkalla töihin ja pyörähti checki -kierroksella, mutta eipä älynnyt samalla juotavaa tuoda.

Jääkaappi oli viikonlopun jäljiltä aivan tyhjä. Eikä siinä mitään muuten, mutta kun juotavaa ei ollut sitten pisaran pisaraa. Tuleehan sitä tietysti vettä hanasta, mutta se vesi ei kelpaa edes karvanaamoille. On niin karmeaa litkua, että pojatkin juovat täällä pullotettua. Syömistä en ole paljoa kaivannut, mutta juotavaa sitäkin enemmän. Ei auttanut muu kuin tallustella 100 metriä lähikauppaan, joka oli jonkinlainen koittelemus sekin kun yskimisestä ei meinannut tulla ollenkaan loppua ja tuskanhiki valui pitkin selkärankaa. Selvisin kuitenkin :)

Tämä yskä se taitaa nyt olla suurin ongelma. Varsinkin kun viime vuoden yskästä johtuneen erittäin kivuliaan ja pitkäikäisen kylkirevähtymän jälkeen olen onnistunut kehittämään itselleni jonkin sortin yskäpelon. Eikä sellaisen kokemuksen jälkeen kai mikään ihmekään. Tämä onkin ensimmäinen yskä tuon traagisen tapahtuman jälkeen. Nyt kylki on jo kunnossa, mutta täydelliseen paranemiseen meni ainakin puoli vuotta (akuuttiparaneminen kesti 5 vkoa --> ei treeniä). Tosin tämä kylkivamma saattaa olla myös eräs merkittävä tekijä nykyisen TOS -vamman synnyssä, koska kylkiluut tai oikeastaan koko rintakehä on painunut oikealta puolelta kasaan (johtunee kylkivamman varjelemisesta).

Kovasti jaksan nyt uskoa olevani taas huomenna täysissä voimissa(?) ja työkykyinen. Treenejä en ole vielä ajatellut millään tavalla. Kävelylenkillä lienee sitten jossain vaiheessa taas parasta aloittaa. Tämä keuhkoputken oireilu kun on hengästymisen kannalta vähän hankala.

Feels like shit!

2006-01-15T15:58:00.000+02:00

Jos vielä eilen tähän aikaan olin sitä mieltä, että kevyt koko kehon salitreeni onnistuu tänään tosta noin vaan suitsait sukkelaan, niin tämä päivä on kyllä köyttänyt jalat vahvasti takaisin maanpinnalle.

Koko hommahan alkoi perjantaiaamuna kipeällä keuhkoputkella ja tukkoisella nenällä. Tai oikeastaan jo torstaina osasin odottaa jotain tapahtuvaksi kun monen vuoden tauon jälkeen ylähuuleen pukkasi kipeitä herpes -rakkuloita ( --> vastustuskyky alhaalla). Nenän tukkoisuus hävisi päivän mittaan, mutta keuhkoputken kipu yltyi. Iltapäivällä iski duuneja tehdessä armoton hedari.

Seuraava yö oli suoraan helvetistä; keuhkoputki oli niin kipeä, että hengittäminen oli todella ikävää. Ja se hedari. Keskellä yötä löin nappia kurkusta alas ja sain aamuyön nukutuksi. Noh, eilen aamulla olo oli vähän omituinen, mutta helpotti päivän mittaan niin, että tunsin itseni jo täysin terveeksi. Paitsi se palannut hedari, jonka siinä vaiheessa arvelin aiheutuneen löböilystä. Huokaisin helpotuksesta; "Kiva kiva! Ei menneet treenisuunnitelmat (eikä muutkaan suunnitelmat) pahasti uusiksi."

Ilta sujui ok leffaa tuijottaessa. Yö ei. Kylmä, kuuma, päähän sattuu, kurkkuun sattuu, alaselkään sattuu... mua SATTUU!!! Jälleen toi nappi hetken helpotuksen. Herätessä tiesin, että helpotus oli taas mennyttä ja mulla oli aivan takuuvarmasti kuumetta. Tässä vaiheessa aloin myös yskiä kellertävänvihreitä limapaakkuja vessanpönttöön. Kuumetta aamusta 37,5, kolmen aikaan 37,8 astetta. Jep jep, salit hävisivät mielestä jo viime yönä ja päivä on mennyt (Ninja!!!) vuorotellen nukkuen, maaten, telkkaa töllöttäen ja lehtiä selaillen. Oikein mihinkään ei jaksa keskittyä. Sitä vaan on ja odottaa päivää parempaa.

TV-Vinkki

2006-01-15T10:53:00.000+02:00

Kroppa kovilla TV2 tänään sunnuntaina 15.1.06 klo 17.30; Urheilunarkkarit.

Itku lyhyestä, mutta isosta ilosta!

2006-01-13T21:37:00.000+02:00

Sitä saa mitä tilaa! Vähän jo tätä osasin odottaakin, joten vaikka harmittaa, niin olen suhteellisen rauhallinen. Sillä niinhän se on, ettei auta itku markkinoilla! Juups, juups... flunssaa pukkaa. Keuhkoputki kipeänä ja kaikenmoista muuta pientä krämppää. Kuukaudessa ehdinkin jo mukavasti hilata kuntoa ylöspäin sitten viime sairastamisen. Projektiakin ehdin jo viritellä ja mukavasti saada olosuhteisiin nähden vähän kovempaakin treeniä alle. Mutta liika on liikaa ja liian paljon liian lyhyessä ajassa vielä pahempaa. Nyt vedetään kierroksia alas ja yritetään jälleen kerran ottaa kantapään kautta oppia. Mihkä mä vielä tämän paksun kalloni kanssa joudun... *silmien pyöritystä*

2006-01-10T22:19:00.000+02:00

Ihanaa törmätä vielä sellaisiin herrasmiehiin, jotka tilaan tullessaan tervehtivät ensin leidejä ja vasta sitten niitä miespuolisia tuttuja :). Ottakaapa oppia nuoret miehet!!!