Osui

Niin, kyllähän mä näin tämän tulevan, mutta jotenkin jaksoin uskoa sen tällä kertaa jo ohittaneen mut. Mutta ei, täällä sitä tuskaillaan alkavan flunssan kourissa. Eihän sitä koskaan olisi aikaa sairastaa, mutta tällä kertaa flunssa kyllä tuntuu iskeneen pahimpaan mahdolliseen ajankohtaan. Keskiviikkona olisi työmatka Mikkeliin. Se tosin on siirrettävissä. Torstaina olisi Helsinki Motorshow 2005 ja iltapäivällä irtautuu lautta laiturista kohti jo kuukauden päivät kovasti odotettua ja hehkutettua Stockiksen reissua, jota ei voi enää ilman kohtuukorkeita taloudellisia tappioita siirtää. Voi Murphy minkä taas menit tekemään! Onhan tässä vielä jäljellä Usko ja Toivo, ja siksi yritän parhaani mukaan keskittyä heihin itsesäälin ja kiukun sijaan. Tapahtunut mikä tapahtunut, nyt suuntaan kaiken energian voinnin paranteluun.

Itseasiassa aloitin parantelun jo heti tänään. Aamulla tosin oli pakko suoriutua kahdeksaksi Ytimeen, mutta saatuani pakkoasiani hoidettua suuntasin melkeinpä suorinta tietä pehkuihin. Toimistolta kävin vain hakemassa matskut keskiviikon työmatkaa varten ja ilmoittamassa, että olen kipeä ja sairaslomalla. Jonkin aikaa painiskelin ajatuksen kanssa, josko kuitenkin tekisin etähommia, mutta aika nopeasti ajatus meni ohitse kun muistin, kuinka viimeksi sain takkiini näin toimiessani. Olen siis puhtaasti sairaslomalla enkä edes ajattele töitä sen enempää. Ehkä parempi näin.

Aamusta tosiaan kävin hoitelemassa TOS -vammaani, joka ei tässä kahden viikon hoitovälin aikana juurikaan ole mihinkään muuttunut. Pectoralis minor sentään oli jonkin verran pehmennyt eikä ollut enää kuin kivi rinnassa kuten viimeksi. Uuden terapeuttini, jonkinlaisen oman alansa Gurun mukaan ongelman ydin on lantion virheasento, jota selkäranka pyrkii korjaamaan muodostaen takaapäin katsottaessa tuplaässän rankaan. Nikamat sitten vetävät lihaksia juntturaan ja rasittavat hermoja. Tosin tämän hoitomuodon edustajat taitavat kaikki johtaa ongelman ytimen lantioon. Vielä jaksan uskoa uuden terapeuttini kykyihin. Hän tosin veikkasi paranemisen vievän vielä jonkun tovin; kehon ja rangan virheasennot eivät ihan tosta noin vaan sormia napsauttamalla korjaannu. Valitettavasti. Seuraava käynti onkin vasta kuukauden kuluttua, mutta toivotaan, että tässä välilläkin jotain tapahtuu ja manipulaatiot saavat kehon tavallaan korjaamaan itse itseään. Parhaiten tämän päiväisestä käsittelystä jäi mieleen ristiluun (os sacrum, kuvassa 26g) asennon korjaaminen. Veikeää.

Joo-o, paljon oli asiaa, mutta nyt ei vaan jaksa tämän enempää. Aika painua petiin parantelemaan oloa. Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä...