Elämäni Hermeliininä

torstaina, joulukuuta 8

Klo 9-17: Koulutus PERUTTU!
Klo 11: Lääkäri, Mehiläinen Espoo

posted by Hermis at 07:57

3 Comments:

  • Tuli noista ottamistasi kuvista mieleen, että onks noi sun kissat ragdolleja? Heittäyyytkö ne koskaan sellaisiksi räsynykeiksi ja onko ne sun mielestä hyvin "koiramaisia". Jotenkin viehättää tavattomasti just toi ragdoll-kissa.

    Jansu

    By Anonymous Anonyymi, at 14:32  

  • Moi Jansu!

    Kyllä vaan nämä näppiksellä pyörivät ex-kollipojat Ragdolleja ovat molemmat. Veljekset, pentueensa viimeiset, pikkuviallista sekundakamaa, jotka eivät ole tuntiakaan olleet erossa toisistaan. Eivätkä ole, niin kauan kuin se musta on kiinni. 3,5 vuotta on jo pojille tullut mittariin, mutta aivan täysivauvoja ovat edelleen. Mitä nyt toisillensa kollin elkein isottelevat ;)

    Kinnunen, 7 kg, ei muuta osakaan kuin räsynukkena velttoilla. Risto Reippaalle asia ei ole noin yksinkertaista. Risto ei ole välttämättä mikään sylikissa. Joskus hellyydenpuuskassa antaa mamman räsynukkena riepotella. Muiden ei mieluusti tarvitsisi koskea ollenkaan. Risto on herkkä. Ristolla oli vaikea lapsuus ja sen luottamuksen voittamiseksi olen saanut tehdä paljon töitä.

    Ragdoll on aivan järkyttävän upea ja yliseurallinen kattimatti. Se täytyy itse kokea. Kinnusella ainakin on pysyvä identiteettikriisi; ei raukka tiedä onko koira, rotta vai orava, useimmiten vain Prinsessa, joka on kyllästynyt aukomaan vaatekaappien köykäsiä ovia ja siirtynyt sen sijaan vähän enemmän haastetta tarjoavaan jääkaapin oveen. Kinnunen aukoo ja Risto koluaa jättäen isoja paljastavia karvatuppoja jälkeensä (ja tietty ne avonaiset ovet, sulkemaan eivät ole vielä oppineet). Ajattelin pojista olevan toisilleen seuraa, mutta mamman seuraan vaan tunkevat, ihan joka paikkaan! Ja sitten saa varoa niitä jaloissa pyöriviä häntiä, tassuja, pulleita massuja..

    Eikä heitä pikkuhauvelista erota muu kuin ääntely; haukkua eivät osaa. Muuten toki juttelevat päivän tapahtumista pitkät pätkät, kerjäävät surkeakasvoisina anovalla äänellä kalkkunanpalaa kädestä, kulkevat nätisti ulkosalla remmissa tutkien kaikki mahdottomat paikat ja kutsuvat joka päivä hippasille tai "heitä, mä haen!" -leikkiin. Ja nukkuvat niin lähellä kuin vaan ikinä pääsevät; Risto nenä mamman nenää vasten ja Kinnunen karvaturri peiton alla lämpimässä kyljessä kiinni.

    On ne niiiiiiin ihania!

    By Blogger Hermis, at 17:41  

  • Pitikin tulla kurkkaamaan, että mitä kerrot kissoista, oih sentään!

    Joskus tekisi kyllä mieli hankkia toi ragdoll, esteenä vaan on se, että meillä on jo 2 kissaa, ovat ihan maatiaisia, ja ovat kohtuu nuoria (2v), että ehkä sitten 15 vuoden päästä:)

    Aikaisemin luulin olevani enemmän koiraihminen (sellainenkin huushollista löytyy), mutta kyllä nämä kaksi karvapäätä on minut hurmanneet. Luulin, että kissat olisivat liian itsenäisiä ja ettei niitä vois helliä, mutta kyllä nää maatiaissisarukset on hyvin ihmisrakkaita ja niin tavattoman hellyydenkipeitä. Ja mikäpä voisi olla ihanampi luottamuksen osoitus kuin se, että kissa tulee viereen nukkumaan, kouristelee tassuilla kylkeä ja hyrisee tyytyväisenä.

    Terkkuja Kinnuselle ja Ristolle!

    t. Jansu

    By Anonymous Anonyymi, at 10:25  

Lähetä kommentti

<< Home