Väsynyt ja kipee olo.. :(. Iso kiitos vaan kaikille päteville nuhanenille :///

Onpa ollut harvinaisen vittumainen viikonloppu. Pölynimurikin hajosi tänään. Ja ihan yhtä veemäinen viikko on edessä. Miten ihmeessä mulla menee taas näin hyvin? Rrrrrräyhh!!!

EDIT: Ainiin, sattuihan tänään sentään jotain positiivistakin. Eilisen megamätön avustuksella tuli aamu aloitettua aika mielettömällä aerobisella. Tunnin saliaero oli tavoitteena, 90 supertehokasta minuuttia meni :). Oli tankki pitkästä aikaa mukavasti täynnä ja virtaa sen mukaisesti. Eroa viime viikon puolen tunnin räpiköinteihin oli kuin yöllä ja päivällä. HyväHyvä!

Totuus tulee lasten suusta!

Vierailin tänään pitkästä aikaa kummityttöni 5 vee luona. Siellä se likka veteli tukka hulmuten suokin selässä. Ja kun sieltä alas pääsi, niin sitten tsekattiin marsu, akvaariokalat, koira ja katit. Ja minä en kuulemma tiedä mistään yhtään mitään! Heh, hyvä että on likalla itseluottamus jo pienestä pitäen kohillaan. On aivan selvästi tullut kummitätiinsä ;)

Noh, sitten niitä totuuksia alkoi tulla likan suusta oikein urakalla. Mun kynnet on rumat, koska ne on liian pitkät ja niiden alle menee lantaa. Mun tukka ei oo yhtä pitkä kuin hänen (oikeasti kyllä on aika paljon pidempi ;)) ja se on aivan liian tumma. Miksi ihmeessä annan kampaajan värjätä mun tukkaa?! Ja mikä sulla on tossa hampaassa?!! Se on pieni tähti, hammaskoru. Vai niin, yök! Kamalan näköinen! Entä miksi sun noi kaksi ylähammasta on noin isot? Ehkä mä oon oravien sukua..? Et sä oravalta näytä, mutta jäniksellä on just tollaset hampaat! Aha... okei. No näytänkö mä muuten jänikseltä? Onko mulla yhtä pitkät korvat? No ei oo... jäniksillä on ainaki näääääin pitkät korvat *nostaa kädet suorina korvien vierestä ylös*!!! Ja siinä samassa pikkuveikka työntää uuden golfpallonsa kokonaan suuhun. Omaansa.

Virtahevoksi, sarvikuonoksi tai elefantiksi eivät sentään nimitelleet :)

Long lost Friend

Oi voi mikä päivä! Taas. Koko päivän olin tiukkana palavereissa. Päälle kohtuurankka ja -pitkä salitreeni hyvin tuloksin. Nyt on takki tyhjä. Saa kai tähän aikaan ollakin. Vielä huomisen palaverin kun jaksan ja hoidan muutkin työvelvollisuudet mallikkaasti, niin on jopa toivoa pitkästä viikonlopusta. Tosin torstaina pukkaa firraa, mutta josko siitäkin selviytyisin oikein pikaseen. Yritän ainakin.

Tapasin tänään piiiitkästä aikaa ihmisen, jonka voin sanoa olevan True Friend. Emme ole tunteneet montakaan vuotta, emmekä nähneet nyt lähes vuoteen ja sälli on vieläpä mua kymmenisen vuotta nuorempi, mutta meillä vaan on jotenkin erityisen hyvä yhteys ja täydellinen luottamus toisiimme. Tekipä pikainen tapaaminen todella hyvää ja sai tämänkin rankan päivän tuntumaan erityiseltä :). Ja ei, tämä ei ole sitä mitä ehkä luulette sen olevan :D

*****

Thank you, Big Boy, for meeting me today! You looked so good! We`ve got lot of catching up to do, so don`t you dare to disappear again! Take care "Little" Bro! Love Ya so much from the bottom of my heart :)

Pilviä taivaalla

Vielä eilen kaikki näytti aivan ylivaloisalta. Tänään taivaanrantaan on jo kerääntynyt ikävä rivistö tummia pilviä. Ensi viikolla selvinnee tuleeko niistä kylmää vettä niskaan vai pääsevätkö auringon säteet sittenkin lämmittämään rakoilevan pilviverhon takaa. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Äiti ja tytär "kesäkuntoon"

Oi voi, mitä haipakkaa on taas menty tämä viikonloppu ja silti on tehtävälistalla vielä vaikka mitä ruksaamatta. Osan siirsin suosiolla huomiseen. Tai oikeastaan kaikki loput jäljellä olevat. Enää ei vaan jaksa. Huomenna on pakko jaksaa. Deadline.

Mielenkiintoinen viikonloppu ja syömiset sen mukaiset. Eli ihan en päätöksestäni huolimatta ole pystynyt ruokavaliossa pysymään. Perjantaina vapautin itseni dieetin kahleista kokonaan ja tänäänkin piti pieni pala Äitienpäiväkakkua maistaa. Ja perjantaina tulikin sitten syötyä sanoisinko kattavasti; wa-fu –liemessä marinoitua parsaa, kiinalaista pekonia ja tonkamajoneesia; chatkaa, avokaadoa, mangoa ja XO -dressingiä; creme de la creme, ankanmaksaa, mantelia ja kvitteniä; grillattuna lammaspyöryköitä, poroa, naudanfilettä ja kanaa. Ja jälkkäriksi ihanaa anis-lakritsi -jäätelöä, nam. Ruokajuomana nautin kevyesti hiilihapotettua amèvettä (tai jotain sellaista). Eilen sentään pystyin pitäytymään pelkässä ihmeitä tekevässä hedelmäteessä (paino tänään 1,3 kg matalamalla kuin eilen :)), vaikka oikein tumman tummaa suklaakakkuakin olisi ollut tarjolla. Vähän syöpöttelyn puolelle meni tämä(kin) Kesäkuntoon -viikonloppu *nolo*.

Kaikessa hässäkässä unohdin sitten tietysti Äitienpäivälahjan. Keväinen limenvihreä orkidea sopivasti sointuvassa ruukussa mulla sentään oli, mutta jotain pientä lisää piti keksiä nopsaan. Siispä pakkasin äipältä synttärilahjaksi saamani epilaattorin mukaan kakkukahveelle, istutin äipän rennosti tuoliin ja epiloin äipän säärikarvat näin kevään kunniaksi. Loppusilauksen kauniin punapilkullisille säärille antoi kosteuttava ja rauhoittava Aloe Vera -voide. Ensi viikonloppuna lupasin vielä kuoria sääret, jotta olisivat sitten oikein kesäterässä ja valmiina hamosiin :). Ihan tyytyväiseltähän tuo loppujen lopuksi vaikutti ja kovasti kuului puhelimessa asiaa mainostavan :D. Eikä ollu edes hinnalla pilattu :)

Juupa juu, sitten vaan pehkuihin ja valmistautumaan monessakin mielessä jännittävään alkavaan viikkoon, huih!!! :)

Eih!!! Mä en kestä! Taas yksi "susta ei oo kohta mitään jäljellä"-kommentti. Siis mitä hemmettiä?! Onko muu kansa lihonut vai missä vika? Itse sain ainakin tänä aamuna taas kerran vaa`asta pohjat. Niin niin, ne pohjat aivan väärästä päästä! Eli mistään laihtumisesta, kiinteytymisestä tai muusta tiivistymisestä tässä ei nyt kyllä ole kyse. Oiskohan se toi mun pitkäksi venähtänyt tumma tukka, joka korostaa vertikaalisia linjoja...

Ja mitäköhän mä TAAS oon menny tekemään... Noh, eipä ainakaan ole tekemisen ja jännityksen puutetta ;). Ensi viikolla taas viisaampana :)

Kesäkynnet

Ehkä mulla on ihanat kesäkynnet! Kukkia ja... ja dimangeja ;) (kuvaa klikkaamalla detaljit esiin!).

Saa kehua! Tai olla kehumatta... ;)

Kesäkohteliaisuus

Tänään koettua...

Nainen salilla: Kauhee ku sä oot laihtunu!
Mä: Ai... Mistä? (joo-o, ihan varmaan niin...)
Nainen: No posketki on ihan lommolla *vetää omat posket sisään*
Mä: Joo... ne on... on ne ollu. Vanhuus ei tuu yksin *tekohymy*. Mut en mä oikeesti kyl oo laihtunu
Nainen: No miten sä näytät niin pieneltä? Eihän sua kohta edes nää!
Mä: Oon vaan ollu koko talven kipeenä... Ei oo päässy reenaan... Lihat lähteny, siks mä näytän pieneltä *v*****ko tässä selitän*
Nainen: Aijaa...
Mä: Joo, täytyy vaan yrittää punnertaa enemmän, jotta saa taas posket kohilleen *toinen tekohymy*

Pesin kissan. Ja pistin aurinkoon kuivumaan.

Tuli hieno :)

Parempi, paras...

Tämä on paras keksintö sitten proteiinisheikkerin!

Kiitos Äiti :)

Iso KIITOS

Oi voi mikä päivä... Niin kiireinen, työntäyteinen ja aivan ihana. Elämä se jaksaa yllättää. Ensin matelet maassa maan matosten kanssa kilpaa ja seuraavassa hetkessä liihotat pää pilvissä aivan uskomattomien onnen tunteiden kannattamana.

Tämä on ollut hieno päivä ja harmittaa, että olen päivästä niin uuvuksissa, etten jaksa siitä yksityiskohtaisemmin tähän hätään kertoa. Ehkä jaksan huomenna enemmän. Mutta sen verran aion jaksaa, että kiitän teitä sydämeni pohjasta kaikki ihanat ihmiset, rakkaat ystävät, jotka muistitte ja jokainen osaltanne olitte tekemässä tästä päivästä niin hienon ja muistamisen arvoisen. Tiedän, etten ole kovin hyvä ystävä, tytär, ihminen, koska elän niin uppoutuneena tähän omaan pieneen maailmaani, että harvoin tai itseasiassa en juuri koskaan muista teitä ja teidän maailmaanne. Tai muistan kyllä, mutta siellä omassa pienessä maailmassani, joka ei teille näy. Kiitos, että teette sen, mitä minä en tee.

Kiitos myös sinulle, arvoisa asiakkaani, joka alustavalla uutisellasi kruunasit tämän hienon päivän. On käsittämätöntä ja käsittämättömän upeaa, että yhteistyöstämme näyttää vihdoin tulevan totta. Taidan olla kiitollisuuden velassa Oulun suuntaan ;). Lupaan lunastaa velkani. Ennemmin tai myöhemmin.

Antanette anteeksi, että en lupauksestani huolimatta jaksa juuri nyt palata Teräs-Barbiin. Palaan asiaan kun sopiva väli ja mielentila siihen löytyy. Nyt olen vaan liian väsynyt. Anteeksi, mutta nyt siirryn peiton alle ja huomenna aamukasilta jo hermoterapeutin pöydälle. Toivottavasti myös hänellä olisi hyviä uutisia. Ei taida olla :/

Saunalahti SUCKS!!! Miksi sen täytyy olla rikki just TÄNÄÄN?!

Kommenttiosastolla mielenkiintoisia kommentteja. Kertoilen omia ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia eiliseen Teräs-Barbie (Joanna Thomas) -ohjelmaan liittyen tuota pikaa, kunhan saan kiireellisimmät työt pois alta. Saattaa mennä kyllä iltaan... :/

Ruikuti ruikuti

Minnuu vässyttää ja minnuu sressaa.. Ja mä oon yhä kipeä, mut se ei kai tullut kellekään yllätyksenä. Vähän parempana tosin jo, mutta mistään liikunnallisesta elämästä on vielä turha uneksia. Päätin uneksia seuraavan kerran torstaina.

Aamulla herätessä kello puoli kuusi ajattelin, että nou uuei!, enhän mä voi mitenkään lähteä tässä kunnossa töihin. Tilanneraporttia oli kuitenkin saatava puoli ysin palaveriin, joten ei siinä sitten muuta kuin kuudelta sitä vääntämään. Oma moka kun en kipeyksissäni jaksanut pyhien aikaan töitä tehdä. Seiskan jälkeen rapsa oli valmis ja siinä samassa kun laitoin säpoa menemään päätin, että lähdenpä sittenkin toimistolle. Niin mä sitten menin. Sielläkään kellekään ei tullut yllätyksenä, että mä olin kipeä. Kuinkas muuten. Siinä sitten läppää lensi tyyliin "Kun muut aloittaa viikon viikkopalaverilla, aloittaa Hermis tsekkaamalla Mehiläisen sivut, josko löytyis vapaata lääkäriaikaa". Eipä löytynyt aikaa lääkärille, joten jätin menemättä.

Sressiä pukkaa paitsi sairastilanteen vuoksi, niin myös työtilanteen takia (ja monen muun "tilanteen" takia *silmien pyöritystä*). On se vaan kumma juttu! Joko niitä töitä on zero, nada tai sitten niitä on niin perkeleesti! Nyt niitä on niin perkeleesti. Dedikset painaa päälle (tälle viikolle taisi olla 5 tai 6 "täytyy lähteä tänään tai ainakin tällä viikolla" -keissiä) ja lisää hommia tunkee ovista ja ikkunoista. Viikkopalaverissa käytiin mm. seuraava keskustelu:

Pomo: Sovittiin, että Hermis lähtee vetämään tätä projektinhallintaprojektia
Hermis: Eihän me mitään sovittu!
Pomo: Niin no, mutta keskusteltiin ainaki
Hermis: No ei me kyllä ees keskusteltu! Ihan mielenkiintonen projekti, mut ei mulla oo aikaa...
Pomo: Noh, kirjataan että keskusteltiin alustavasti

Yeah, right! Iltapäivällä tuli meili, jossa oli ilmoitus em. projektia koskevasta palaverista perjantaina 5.5. klo 12. Ihan kiva. Joku taisi vaan unohtaa, että niitä hommia on niin perkeleesti ja se uusi asiakkuuskin on kovasti työn alla.

Ja olenko jo muistanut mainita, että meillä Firmassa ei ylityökorvauksia tunneta. Ihan sama teetkö Vappupäivän töitä vai et. Ainoa hyöty on vähemmän kiirettä itsellä seuraavalla viikolla. Eniten mua jurppii se, että tänäänkin esiteltiin hieeenoja tuloksia, joita Firma on viime vuosina tehnyt. Kasvaa, kasvaa, yhä kasvaa ja tulevana vuonnakin kasvaa! Kiva kuulla, että teillä menee hyvin, mutta entäs me, jotka sitä työtä ihan oikeasti teemme?! Noh, kyllähän töitä painaa omistajatahotkin, mutta silti olisi jo korkea aika saada se ihan ensimmäinen Firman palkankorotus. Siitä vaan ei kukaan puhu mitään! Ei ole lomarahoja, ei ylityökorvauksia ja kaikki muutkin etuudet on minimissä. Mutta tulosta tehdään! Hmmm... taitaa olla sopiva paikka pienelle palkkaneuvottelulle perjantaina. Se onkin sitten kolmas (tulokseton?) vuoden sisään. Onhan tässä tietysti muitakin vaihtoehtoja ;)

Menipä taas ruikuttamiseksi. Mutta kun mä oon vaan nyt ruikutuspäällä ja haluun ruikuttaa. Kyllä kai niitä taas tulee parempiakin päiviä. Nyt on pää täynnä vihreetä mönjää (jota onneksi tulee myös ulos) ja ajatukset mönjästä jähmeenä. Miten musta taas tuntuu, että mun elämä on ihan sekasin? Koska siihen oikein tulee vakautta ja harmoniaa? Mä luulin, että tässä iässä kaikki olisi jo tasaista ja tasapaksua.

*****

Mulla on muuten kaksi ihanaa kattia! Toinen kuvittelee olevansa härkätaistelun voittamaton härkä, joka on ottanut härkätaistelijakseen ja maalitaulukseen mut tietysti. Olen sopivan suuri pala purtavaksi. Ei Kinnunen sentään pure, koska oon opettanut, että koirat purevat eivätkä kissat, mutta sen sijaan se tömistää täydellä vauhdilla ja koko seitsemän kilon painolla päin kinttuja. Kerta toisensa jälkeen. Eestaas ja vielä kerran. Unohdin kai opettaa etteivät kissat puske vaan pässit puskevat. Niin, miksihän se pääsi unohtumaan...? Olen kai joskus kuullut puskevista kissoistakin.

Entäs sitten Risto Reippahainen?! Risto puolestaan kuvittelee olevansa joka naisen unelma, oikea machojen macho ja läväyttää käpälänsä kynsineen kaikkineen symmetrisesti mun peffaan kuin kapakoiden känninen kuningas konsanaan. Noh, onhan siinä mihin upottaa. Ja kaiken varmasti kruunaa mun sievä pieni kirkaisu, jonka saattelemana voi luikkia tiehensä. Ja kokeilla hetken päästä uudemman kerran, että kirkaseeko se kiukusta vai pelkästä mielihyvästä. Voi noita poikia...

Buff Barbie

Tänään 4D -doku klo 22.00; Teräs Barbie.

Attention! Attention!

Laittelinpa nyt sitten myös Hermeliini Herkut Suomen viralliselle Blogilistalle. Tein tämän syystä, että harvoin päivittyvänä asiasta kiinnostuneiden on helpompi näin pysyä tarakalla. Turhan takia ravaaminen kun puuduttaa sitkeimmänkin jossain vaiheessa. Nyt vaan kaikki lisäämään (linkkiä klikatessa päivittyy automaattisesti oman Blogilistasi suosikkeihin! Jos sinulla sellainen siis on ja jos ei... niin HANKI!) tuorein Hermis -pläjäys omille listoille!

Pistetääs nyt samaan syssyyn toinenkin ilmoitusluontoinen asia. Hermeliinin "Uusi uljas elämä!" eli "Dieetti - kesä 2006" on startannut tänään ja sitä voi toivottavasti seurata seuraavien 60 päivän ajan WannaBe BB:n puolella.