Ruikuti ruikuti
Minnuu vässyttää ja minnuu sressaa.. Ja mä oon yhä kipeä, mut se ei kai tullut kellekään yllätyksenä. Vähän parempana tosin jo, mutta mistään liikunnallisesta elämästä on vielä turha uneksia. Päätin uneksia seuraavan kerran torstaina.
Aamulla herätessä kello puoli kuusi ajattelin, että nou uuei!, enhän mä voi mitenkään lähteä tässä kunnossa töihin. Tilanneraporttia oli kuitenkin saatava puoli ysin palaveriin, joten ei siinä sitten muuta kuin kuudelta sitä vääntämään. Oma moka kun en kipeyksissäni jaksanut pyhien aikaan töitä tehdä. Seiskan jälkeen rapsa oli valmis ja siinä samassa kun laitoin säpoa menemään päätin, että lähdenpä sittenkin toimistolle. Niin mä sitten menin. Sielläkään kellekään ei tullut yllätyksenä, että mä olin kipeä. Kuinkas muuten. Siinä sitten läppää lensi tyyliin "Kun muut aloittaa viikon viikkopalaverilla, aloittaa Hermis tsekkaamalla Mehiläisen sivut, josko löytyis vapaata lääkäriaikaa". Eipä löytynyt aikaa lääkärille, joten jätin menemättä.
Sressiä pukkaa paitsi sairastilanteen vuoksi, niin myös työtilanteen takia (ja monen muun "tilanteen" takia *silmien pyöritystä*). On se vaan kumma juttu! Joko niitä töitä on zero, nada tai sitten niitä on niin perkeleesti! Nyt niitä on niin perkeleesti. Dedikset painaa päälle (tälle viikolle taisi olla 5 tai 6 "täytyy lähteä tänään tai ainakin tällä viikolla" -keissiä) ja lisää hommia tunkee ovista ja ikkunoista. Viikkopalaverissa käytiin mm. seuraava keskustelu:
Yeah, right! Iltapäivällä tuli meili, jossa oli ilmoitus em. projektia koskevasta palaverista perjantaina 5.5. klo 12. Ihan kiva. Joku taisi vaan unohtaa, että niitä hommia on niin perkeleesti ja se uusi asiakkuuskin on kovasti työn alla.
Ja olenko jo muistanut mainita, että meillä Firmassa ei ylityökorvauksia tunneta. Ihan sama teetkö Vappupäivän töitä vai et. Ainoa hyöty on vähemmän kiirettä itsellä seuraavalla viikolla. Eniten mua jurppii se, että tänäänkin esiteltiin hieeenoja tuloksia, joita Firma on viime vuosina tehnyt. Kasvaa, kasvaa, yhä kasvaa ja tulevana vuonnakin kasvaa! Kiva kuulla, että teillä menee hyvin, mutta entäs me, jotka sitä työtä ihan oikeasti teemme?! Noh, kyllähän töitä painaa omistajatahotkin, mutta silti olisi jo korkea aika saada se ihan ensimmäinen Firman palkankorotus. Siitä vaan ei kukaan puhu mitään! Ei ole lomarahoja, ei ylityökorvauksia ja kaikki muutkin etuudet on minimissä. Mutta tulosta tehdään! Hmmm... taitaa olla sopiva paikka pienelle palkkaneuvottelulle perjantaina. Se onkin sitten kolmas (tulokseton?) vuoden sisään. Onhan tässä tietysti muitakin vaihtoehtoja ;)
Menipä taas ruikuttamiseksi. Mutta kun mä oon vaan nyt ruikutuspäällä ja haluun ruikuttaa. Kyllä kai niitä taas tulee parempiakin päiviä. Nyt on pää täynnä vihreetä mönjää (jota onneksi tulee myös ulos) ja ajatukset mönjästä jähmeenä. Miten musta taas tuntuu, että mun elämä on ihan sekasin? Koska siihen oikein tulee vakautta ja harmoniaa? Mä luulin, että tässä iässä kaikki olisi jo tasaista ja tasapaksua.
Mulla on muuten kaksi ihanaa kattia! Toinen kuvittelee olevansa härkätaistelun voittamaton härkä, joka on ottanut härkätaistelijakseen ja maalitaulukseen mut tietysti. Olen sopivan suuri pala purtavaksi. Ei Kinnunen sentään pure, koska oon opettanut, että koirat purevat eivätkä kissat, mutta sen sijaan se tömistää täydellä vauhdilla ja koko seitsemän kilon painolla päin kinttuja. Kerta toisensa jälkeen. Eestaas ja vielä kerran. Unohdin kai opettaa etteivät kissat puske vaan pässit puskevat. Niin, miksihän se pääsi unohtumaan...? Olen kai joskus kuullut puskevista kissoistakin.
Entäs sitten Risto Reippahainen?! Risto puolestaan kuvittelee olevansa joka naisen unelma, oikea machojen macho ja läväyttää käpälänsä kynsineen kaikkineen symmetrisesti mun peffaan kuin kapakoiden känninen kuningas konsanaan. Noh, onhan siinä mihin upottaa. Ja kaiken varmasti kruunaa mun sievä pieni kirkaisu, jonka saattelemana voi luikkia tiehensä. Ja kokeilla hetken päästä uudemman kerran, että kirkaseeko se kiukusta vai pelkästä mielihyvästä. Voi noita poikia...
Aamulla herätessä kello puoli kuusi ajattelin, että nou uuei!, enhän mä voi mitenkään lähteä tässä kunnossa töihin. Tilanneraporttia oli kuitenkin saatava puoli ysin palaveriin, joten ei siinä sitten muuta kuin kuudelta sitä vääntämään. Oma moka kun en kipeyksissäni jaksanut pyhien aikaan töitä tehdä. Seiskan jälkeen rapsa oli valmis ja siinä samassa kun laitoin säpoa menemään päätin, että lähdenpä sittenkin toimistolle. Niin mä sitten menin. Sielläkään kellekään ei tullut yllätyksenä, että mä olin kipeä. Kuinkas muuten. Siinä sitten läppää lensi tyyliin "Kun muut aloittaa viikon viikkopalaverilla, aloittaa Hermis tsekkaamalla Mehiläisen sivut, josko löytyis vapaata lääkäriaikaa". Eipä löytynyt aikaa lääkärille, joten jätin menemättä.
Sressiä pukkaa paitsi sairastilanteen vuoksi, niin myös työtilanteen takia (ja monen muun "tilanteen" takia *silmien pyöritystä*). On se vaan kumma juttu! Joko niitä töitä on zero, nada tai sitten niitä on niin perkeleesti! Nyt niitä on niin perkeleesti. Dedikset painaa päälle (tälle viikolle taisi olla 5 tai 6 "täytyy lähteä tänään tai ainakin tällä viikolla" -keissiä) ja lisää hommia tunkee ovista ja ikkunoista. Viikkopalaverissa käytiin mm. seuraava keskustelu:
Pomo: Sovittiin, että Hermis lähtee vetämään tätä projektinhallintaprojektia
Hermis: Eihän me mitään sovittu!
Pomo: Niin no, mutta keskusteltiin ainaki
Hermis: No ei me kyllä ees keskusteltu! Ihan mielenkiintonen projekti, mut ei mulla oo aikaa...
Pomo: Noh, kirjataan että keskusteltiin alustavasti
Yeah, right! Iltapäivällä tuli meili, jossa oli ilmoitus em. projektia koskevasta palaverista perjantaina 5.5. klo 12. Ihan kiva. Joku taisi vaan unohtaa, että niitä hommia on niin perkeleesti ja se uusi asiakkuuskin on kovasti työn alla.
Ja olenko jo muistanut mainita, että meillä Firmassa ei ylityökorvauksia tunneta. Ihan sama teetkö Vappupäivän töitä vai et. Ainoa hyöty on vähemmän kiirettä itsellä seuraavalla viikolla. Eniten mua jurppii se, että tänäänkin esiteltiin hieeenoja tuloksia, joita Firma on viime vuosina tehnyt. Kasvaa, kasvaa, yhä kasvaa ja tulevana vuonnakin kasvaa! Kiva kuulla, että teillä menee hyvin, mutta entäs me, jotka sitä työtä ihan oikeasti teemme?! Noh, kyllähän töitä painaa omistajatahotkin, mutta silti olisi jo korkea aika saada se ihan ensimmäinen Firman palkankorotus. Siitä vaan ei kukaan puhu mitään! Ei ole lomarahoja, ei ylityökorvauksia ja kaikki muutkin etuudet on minimissä. Mutta tulosta tehdään! Hmmm... taitaa olla sopiva paikka pienelle palkkaneuvottelulle perjantaina. Se onkin sitten kolmas (tulokseton?) vuoden sisään. Onhan tässä tietysti muitakin vaihtoehtoja ;)
Menipä taas ruikuttamiseksi. Mutta kun mä oon vaan nyt ruikutuspäällä ja haluun ruikuttaa. Kyllä kai niitä taas tulee parempiakin päiviä. Nyt on pää täynnä vihreetä mönjää (jota onneksi tulee myös ulos) ja ajatukset mönjästä jähmeenä. Miten musta taas tuntuu, että mun elämä on ihan sekasin? Koska siihen oikein tulee vakautta ja harmoniaa? Mä luulin, että tässä iässä kaikki olisi jo tasaista ja tasapaksua.
*****
Mulla on muuten kaksi ihanaa kattia! Toinen kuvittelee olevansa härkätaistelun voittamaton härkä, joka on ottanut härkätaistelijakseen ja maalitaulukseen mut tietysti. Olen sopivan suuri pala purtavaksi. Ei Kinnunen sentään pure, koska oon opettanut, että koirat purevat eivätkä kissat, mutta sen sijaan se tömistää täydellä vauhdilla ja koko seitsemän kilon painolla päin kinttuja. Kerta toisensa jälkeen. Eestaas ja vielä kerran. Unohdin kai opettaa etteivät kissat puske vaan pässit puskevat. Niin, miksihän se pääsi unohtumaan...? Olen kai joskus kuullut puskevista kissoistakin.
Entäs sitten Risto Reippahainen?! Risto puolestaan kuvittelee olevansa joka naisen unelma, oikea machojen macho ja läväyttää käpälänsä kynsineen kaikkineen symmetrisesti mun peffaan kuin kapakoiden känninen kuningas konsanaan. Noh, onhan siinä mihin upottaa. Ja kaiken varmasti kruunaa mun sievä pieni kirkaisu, jonka saattelemana voi luikkia tiehensä. Ja kokeilla hetken päästä uudemman kerran, että kirkaseeko se kiukusta vai pelkästä mielihyvästä. Voi noita poikia...
posted by Hermis at
20:26
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home