Elämäni Hermeliininä

maanantaina, huhtikuuta 24

Kestohymiö!

Uijuijuijui! Aivan superhypermegamagee päivää! Vaikka takana on vain muutama tunti levotonta kieriskelyä ennen aikaista aamunkoittoa. Suuntana Ooouuulu! Aurinko jäi Helsinkiin ja se vähän aamusateessa harmitti, mutta jo vaihtui harmitus kestohymyyn (joita joillakin on jopa kaksi! :)) päivän edetessä ja ihania Oulun ihmisiä tavatessa :). Mä olen niiiiiiin onskuna! Voiko arkimaanantai töitä tehdessä oikeasti olla näin mainio?!

Iso, ISO kiitos päivän piristyksestä menee pikkuiselle Oulun tyttöselle :). Ihana oli sinua rutistaa (kuten ehkä huomasitkin ;)), vaikka hiukan pelotti, että rikki menet tällaisen massamonsterin halituksessa. Kukaan ei vaan voinut kelloja seisauttaa ja Finski suuntasi nokan aivan liian pian kohti edelleen aurinkoista (ja lämmintä!) Helsinkiä, Kajjaanin ja Kuopion kautta tosin. Olivat kuulemma Pohojanmaan sotapojat ilmaleikkisillä.

Jotain jäi hampaankoloon. Ensi kerralla otan kyllä myöhäisemmän paluulennon.

*****

Ja mitä muuta reissussa kahden hengen "paniikkimiitin" lisäksi sattui ja tapahtui.

Helsinki-Vantaalla vaati oikein nätisti hymyilevä poika riisuutumaan heti aamutuimaan. Mikäs siinä muuten, mutta kun olin tietysti valinnut sen hihattoman paidan jakun alle enkä tiedä mihin olisin järkyttävät käsivarteni piiloon tunkenut. Eipä niitä mihinkään saanut. Pakko oli tallustaa haba paljaana viimeistä päivää ujeltavan metallinpaljastiminen läpi. "Kädet ylös sivuille, mars!" Hei oikeesti... kyllä mä tiedän, että ne haukkarit on aivan megaisot, mutta en mä nyt kuitenkaan niihin mitään räjähteitä sentään sullonut! Mutta joo, toisaalta ymmärrän kyllä... Onhan ne niin ihqut, että ihan pakko on päästä hipeltämään syyn kera tai ilman ;D. Tosin siinä vaiheessa kun kukaan ympärillä olevista ei pyörtynyt, tajusin, että überhabat olivat pelkkä kaunis muisto vain, nyyyyyyh!

Selvisin turvatarkastuksesta rikkinäisin egoin, mutta muuten ehjin nahoin. Hauberit piiloon, jakku äkkiä päälle, takki kainaloon, salkku vapaaseen käteen ja... vessaan! Ainiin, matkalla ehdin tuoksuttaa Oscar de la Rentan Bamboon. Senhän nyt nainen kun nainen kerkiää! Vessassa ei valitettavasti tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa. Kamat taas kainaloon ja lähtöportille. Vastaan kävelee mies, joka kysyy, että unohdinko kännykän turvatarkastukseen? En. Kai! Eihän mulla ollu edes koko känny pois laukusta... Tippunu?! Eih, kyllä se tallella on. Siis mitäääh? Miksi tyyppi edes kysyy multa tollasta? Olipa käsittämättömän huono keskustelun avaus :D

Mitäs muuta? Korviin ja onteloihin sattui, mutta olen hengissä. Finskille pisteet aamun sämpylästä! Aivan loistava aamupala, vaikka vierusrouva kaivoi omastaan kaikki parhaat palat pihalle. Paluumatkan kaksi FazerMintiä sen sijaan jättivät kylmäksi. Lentomatkustajista edelleen 90% on miehiä. Ja oululainen spagetti bolognese ON valkosipulista! Lentokentältä pois ja takaisin pääsee Oulussa muullakin kuin perheautolla. Yritän muistaa tämän ensi kerralla. Ja lupasinko lähteä Ouluun bilettämään? Niin, lupasinko tosiaan?! Saattoi johtua seurasta. Korjaan, sen TÄYTYI johtua seurasta :P. Hmmmm... ja lopuksi, miten voi ajaa 50 kilsaa ruuhkassa muistamatta ajomatkasta mitään?! Helposti. Ei siihen tarvita kuin yksi huippu-kolleega langan päähän! :D

Klo 22.18. Oiskohan aika painua petiin?

2 Comments:

  • Jep, ensi kerralla toivottavasti pidempään, vähemmän buranoissa ja enemmän järjissään! :)

    P.s. Kyllä kyllä, lupasit sinä. Ihan itse ehdotit ;)

    By Anonymous Anonyymi, at 15:07  

  • Mikäs Hippiäinen se täällä? ;D

    Vannon, että laitoin sulle eilen parantavaa kommenttia journaliin, mutta niin se vaan bittiavaruuden musta aukko näyttää nielleen senkin. Siis ihan varmana laitoin!

    Mun mielestä sä olit kyllä harvinaisen järkevä Buranoissas... Hmmmmm.. mitä mahdatkaan olla ilman niitä? :o

    Ai ,olinko se tosiaan minä, joka sellaisia ehdottelin?! Ettei vaan ollut joku niistä mun sivupersoonista :D. Ei vaan... mä olen ollut elämässäin tasan kolme... öh, eikun neljä kertaa Oulusa ja joka kerta mulla on ollut hemmetin mukavaa. Siitäkin huolimatta, että kolmeneljäsosaa reissuista on tapahtunut työn merkeissä. Musta Oulusa vaan on kivaa.. ja ihania immeisiä olen siellä aina saanut tavata (Makellekin hei vaan ;)). Vaikka topakoita ovat olleet. Kovasti ootan jo seuraavaa lentoa siihen suuntaan. Päätin, että ensi kerralla matkan vähimmäispituus on 24 h. Ei tarvitte sitte heti ruinata takas!

    Toivottavasti pääset pian pihvikarjan kimppuun! Pääsiäisenä viimeistään! Eikun.. Wappuna. Saataisiin vähitellen Hippiäisestä edes Peukaloinen ;)

    By Blogger Hermis, at 21:55  

Lähetä kommentti

<< Home