Arjessa taas
Loman jälkeinen työahdistus alkaa vähitellen helpottaa. Sunnuntai oli kyllä aivan karmea, kuten ehkä edellisestä viestistä saattoi aistia ;). Silloin mietin, miten ikimaailmassa tulen jälleen työpäivistä selviämään kun ei lomallakaan tahtonut virtaa riittää oikein mihinkään. Jotenkin sitä vaan sopeutuu, vaikka näin arki-iltaisin ei enää paukkuja tahdo "henkisiin harrastuksiin" riittää. Harmi sinänsä... Onneksi sentään salille ja lenkille olen saanut itseni päivän koettelemuksista raahattua toipumaan.
Salilla oli tänään taas SE päivä, se kaikkein inhottavin. Ja kivuliain. Taas pala kurkussa itkua vastaan taistellen pistin menemään. Joka viikko sama meininki; fyysisen ja henkisen kivun kourissa päätän vakaasti marssia lääkäriin, josko vaikka sittenkin jotain apua vammaan sieltä löytyisi. Treenin jälkeen kipu jälleen helpottaa ja tuo vakaa päätös unohtuu. Viikoksi.
Pientä projektiakin tässä virittelen, mutta en tiedä vielä olenko valmis sitä julkistamaan. Tavallaan raportointi antaisi tsemppiä, mutta luo samalla paineita ja niitähän tässä riittää muutenkin. Ei voi oikein olla varma kuinka keho ja sitä myöten pää kestävät.
Jotain hyvää sentään; 24 h:n uudet jaksot starttasivat tänään. Jee! Vaikka hiukan kyllä harmittaa, että sarja koukuttaa TV:n eteen näköjään kaksi kertaa viikossa. Yksi olisi mun mielestä riittänyt hyvin. Yritin myös katsoa dokkaria lemmikkieläinten kauneusleikkauksista, mutta se vaan oli liian raakaa katsottavaa meikäläiselle. Parempi jättää kauhukuvat väliin, ettei näe painajaisia.
Voi kevät sentään! Kauanko annat vielä itseäsi odottaa?! Tämä talviaika käy vuosi vuodelta yhä enemmän hermoille...
EDIT: SE päivä = selkä + hauikset ;)
Salilla oli tänään taas SE päivä, se kaikkein inhottavin. Ja kivuliain. Taas pala kurkussa itkua vastaan taistellen pistin menemään. Joka viikko sama meininki; fyysisen ja henkisen kivun kourissa päätän vakaasti marssia lääkäriin, josko vaikka sittenkin jotain apua vammaan sieltä löytyisi. Treenin jälkeen kipu jälleen helpottaa ja tuo vakaa päätös unohtuu. Viikoksi.
Pientä projektiakin tässä virittelen, mutta en tiedä vielä olenko valmis sitä julkistamaan. Tavallaan raportointi antaisi tsemppiä, mutta luo samalla paineita ja niitähän tässä riittää muutenkin. Ei voi oikein olla varma kuinka keho ja sitä myöten pää kestävät.
Jotain hyvää sentään; 24 h:n uudet jaksot starttasivat tänään. Jee! Vaikka hiukan kyllä harmittaa, että sarja koukuttaa TV:n eteen näköjään kaksi kertaa viikossa. Yksi olisi mun mielestä riittänyt hyvin. Yritin myös katsoa dokkaria lemmikkieläinten kauneusleikkauksista, mutta se vaan oli liian raakaa katsottavaa meikäläiselle. Parempi jättää kauhukuvat väliin, ettei näe painajaisia.
Voi kevät sentään! Kauanko annat vielä itseäsi odottaa?! Tämä talviaika käy vuosi vuodelta yhä enemmän hermoille...
EDIT: SE päivä = selkä + hauikset ;)
posted by Hermis at
22:34
3 Comments:
Treeni tuo helpotusta hermokipuun koska tällöin tavallaan ärtynyt hermo turrutetaan eikä se enää pysty välittämään kipuaisimuksia. Mutta kyllä tuollainen touhu on pidemmän päälle itsetuhoisaa.
By
Anonyymi, at 07:58
Jep, samaa mieltä olen, että itsetuhoista on, mutta kun ei se treenaamattomuuskaan asiaa ole parantanut. Kyllä vaan, olen ihan ilman minkäänlaista treeniä tässä puolen vuoden aikana ollut pariinkin otteeseen kuukauden jaksoja. Myöskään kevyt treeni ei muuta asiaa. Eikä oikeastaan raskaskaan... Tai siis keskiraskas. Oikeata kovaa treeniähän ei pysty edes tekemään.
Käyn jatkuvasti hoidoissa ja tilanne onkin parantunut; ihan jatkuvaa särkyä ei enää ole vaan särkyä on lähinnä aamuisin (pahin!) ja erilaisten rasitustilojen yhteydessä esim. töissä tai pitkään autoa ajaessa, käden päälle nojatessa... Sikäli homma on siis edistynyt. Jopa hiuksia pystyn nykyään pääsääntöisesti ilman kipua harjaamaan :). Kokonaistilanne on kuitenkin huono. Vaikka ei särje jatkuvasti, niin silti särkee joka päivä :(. Lisäksi kuulin eräältä taholta, että puolen vuoden hermovaurio saattaa johtaa pysyvään vammaan, ja siksi olen hieman huolestunut.
Lääkärihän lupasi kaularangan röntgenkuvauksen ja hermotestin. Terapeuttini mukaan röntgen ei kerro mitään vaan magneettikuvaus voisi ehkä osoittaa kaularangan kulumat (johon en usko). Eikä hermotestikään tilannetta paranna. Siksi en ole loppujen lopuksi kovin innoissani lääkäriin lähtemään. Taas lisää menoja ilman tuloksia.
By
Hermis, at 08:33
Kuukauden treenipaussi on vasta alkua. Hermoärsytys vaatii parantuakseen vähintään puolen vuoden täydellisen kehon kunnioituksen. Hermo paranee millin päivässä ja vain kun se jätetään rauhaan. Kuukaudessa siis on tapahtunut 30 millin, siis vain 3 sentin parannus tietysti noin periaatteellisella tasolla. Hermovamman mahdollisuus on tosiasia, hermosi on jatkuvassa puristustilassa ja joskus senkin mitta tulee täyteen.
By
Anonyymi, at 08:52
Lähetä kommentti
<< Home