Naurua ja haaveilua

Olen turvonnut Hermeliini, joka muilta kysymättä satunnaisesti alle 56 kilon painossa yrittää edelleen epätoivoisesti (?) laihduttaa 1300 kcalrin päiväenergialla (rasvaa ~30-35 g) ja harrastamalla 6 kertaa viikossa tehokasta liikuntaa. Olenko rikollinen?

Kyllä mua taas niin naurattaa :D! Naurattaa ihmiset, jotka ovat muilta mitään kysymättä nostaneet itsensä asemaan, jossa asiantuntevalla äänellä voivat sanoa kuka saa laihduttaa, kuka ei saa laihduttaa, kenen pitää laihduttaa ja millä tavalla. Saatatte olla tyytyväisiä itseenne, omaan möhömahaan, läskiperseeseen, pullaposkiin, löllyreisiin tai niin, miksei mielestänne aivan sopusuhtaiseen, normaaliin itseenne. Jos oma pömppö näyttää söpöltä, niin good! Enjoy! Mutta.. se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden pitäisi sellaiseen tyytyä, jos se ei vaan itsestään hyvältä tunnu. Mikä Sinä olet määrittelemään millaisia muiden tulee olla ja milloin he itse tuntevat voivansa omassa kehossaan hyvin?! Vaikka mitat ovat identtiset, painoindeksi ja tuumafarkut samat, niin en sitten mitenkään saata käsittää kuinka pääsette toisen, usein täysin tuntemattoman ihmisen pään sisään voidaksenne kertoa miltä hänestä tuntuu, kuinka hän oman olonsa ja kehonsa kokee. Mä olen jo pitkään toivonut kristallipalloa, mutta vieläkään en ole sitä saanut :(. Onnittelen kuitenkin vilpittömästi niitä, joille sellainen on tässä elämässä suotu.

Ja miten ihmeessä mulle taas lyö päähän sellainen kumma ajatus, että kyse on jostain aivan muusta kuin muiden hyvästä olosta ja normaalikehosta? Kun tarpeeksi toitottaa ja vakuuttaa olevansa itseensä, oloonsa ja ulkonäköönsä tyytyväinen herää epäilys; kenet samaa kerta toisensa jälkeen jauhava oikein yrittää vakuuttaa? Itsensä? Itsesuggestio toiston menetelmää käyttäen kuuluu olevan tehokas tie itsensä hyväksymiseen. Toivotaan, että se hyväksyntä postiluukusta vielä jonakin vuonna Sinullekin tipahtaa. Joo niin ja kyllä, mä olen aivan loistava muiden motiivien kyseenalaistaja ;)

*****

Tästä ja matkasta maailman ympäri mäkin näen säännöllisen epäsäännöllisesti kuumia päivä- ja kosteita yöunia! Kyllä mä vielä joskus... jos joku tarpeeksi yllyttää. Pistän elämän risaiseksi; .

..toteutan teinivuosien pakofantasiaa. Ennen reissua jätän päivätyöni, irtisanon
kämppäni ja eroan poikaystävästäni (?). Lähden etsimään vihreämpää ruohoa ennen kuin oravanpyörä murtaa minut harmaakasvoiseksi vihannekseksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin suuntautunut enemmän viidakkomatkailuun. Thaimaan viidakot tuli elefantin korvien takaa katsottua ja seuraava viidakkoretki Orinoco -joelle ja Canaiman luonnonpuistoalueelle odottaa aivan nurkan takana. Myös Los Roquesin saariparatiisi olisi tarkoitus katsastaa... Ai miten niin mä jaksan hehkuttaa?! Kai mäkin yritän saada itseni vakuuttuneeksi tulevan, todennäköisesti raskaankin reissun olevan huippujuttu, kaiken rahan ja vaivan arvoinen ;D