Sattumia ja tapahtumia

Nyt eletään jännittäviä aikoja! Maailmassa tapahtuu yllättäviä muutoksia ja elämä tarjoaa kummallisia käänteitä. Maltti olisi valttia, mutta miten ihmeessä mä maltan pysyä housuissani?! Henkselien hommaaminen vyön varmistukseksi lienee paikallaan... Vielä pitää antaa ajan kulua, odottaa ja katsoa, katsoa mitä sattuu ja tapahtuu. Sattumia ja tapahtumia. Mutta kun pyörät kolisevat kohilleen, niin lupaan ensimmäisenä heittää housut jorpakkoon ja olla mukana täydellä sydämellä. Mä olen odottanut jo niiiiiin kauan :)

Tähdissä piilee totuus, piileehän? ;)

Kaikki asiat, joita pidät tärkeinä ja joiden toteuttamisesta jaksat aidosti
nauttia tulevat nyt etenemään uskomattomalla vauhdilla. Menestyksesi saa
lähelläsi olevat ihmiset haukkomaan henkeään, mutta kenelläkään ei ole kanttia
estää sinun nousuasi huipulle, koska voimat sinun takanasi ovat liian vahvat
ihmisen uhmattaviksi. Vauhtia ja jännitystä riittää nyt elämäsi käänteissä sen
verran että sinulla tulee varmasti olemaan hauskaa ottaessasi vastaan elämän
tarjoamia yllätyksiä.

Päänuppi kuvattu! Huomenna tuloksia.

Terve Pässi!

Juu niin, ja taas se sama vanha virsi kuin aina ennenkin: "Tehän olette terve kuin P...ukki!". Ei ole aidsia ei, eikä mitään muutakaan. Veriarvot olivat jälleen kerran loistavat. Ei tulehduksia, ei mitään. Onnittelut! Hemppakin oli kahden kuukauden rääkin ja "paaston" jälkeen vielä 141 (8 pykälää sentään alempana kuin puolisen vuotta sitten).

"Mutta niin, sitten nämä röntgenkuvat... Teillä on kaularanka täysin oiennut. Ja teidän vasemmasta keuhkostanne löytyi metallilankaa..." Nou fucking kidding!!! Juuh, metallilanka on ollut keuhkossa nyt kymmenisen vuotta, jotta raukka pysyy edes jotenkin koossa, eikä jännitysniskakaan ollut mikään uutinen. Oienneesta kaularangasta taisin siitäkin kuulla ensimmäistä kertaa jo 10 tai 15 vuotta sitten. Hermokanavat ovat kuitenkin siellä auki eli nou problemos. Paitsi tämä jännitysniska, jonka kanssa pystyn elämään toisin kuin väärässä asennossa olevien lapa-, olka- ja kylkiluiden. Noh, what the hell, huomenna todennäköisesti turhaan TT-kuvaan ja joskus syksyllä todennäköisesti ihan yhtä turha reissu fysiatrian polille. Kyllä se on kuulkaas parasta vaan lopettaa valittaminen ja oppia elämään näiden vaivojen ja kipujen kanssa! Nih!!!

Silmät ovat ehkä vähän paremman tuntuiset... punaiset ja vähän hiekkaiset edelleen. Pari päivää pitäisi kuulemma antaa antibiooteille aikaa. No annetaan, annetaan!

Lohdutukseksi kävin alessa tuhlaamassa reilut 300 euroa. Sain peräti yhdet avokkaat, nahkalaukun (150 € :O), farkkuminarin ja hihattoman T-paidan. Vau... Ainiin ja varpaankynsiin kesänvihreää! :)))

Taasko mä oon kipee?!

Kipeenä on kiva olla! NOT! Mutta olen nyt kuitenkin. Taas. Vaihteeksi. Jälleen kerran. Tänään raahauduin lekuriin ja pari päivää viettelen nyt saikulla.

Lauantai-iltana alkoivat silmät kutiamaan aivan julmetusti. Enpä mä sitä kauheesti miettiny, hieroin vaan vuorotellen molempia. Yöllä heräilin jatkuvasti kun silmistä valui vettä solkenaan. Silloinkin vielä pohdin, jotta olinko ehkä nähnyt ikäviä unia ja niitä itkeskelin. Muutaman kerran kuitenkin olen omaan itkuuni herännyt. Tosin silloin olen kyllä aina tasan tarkkaan muistanut mikä on niin järkyttänyt. Aamusta vihdoin tajusin mistä on kyse, kun silmät olivat paitsi turvonneet umpeen, niin myös liimautuneet rähmällä kiinni. How nice... Ja voi kuinka kaunis mä olinkaan! :D Eikä auttanut muu kun lähteä siinä kunnossa apteekista hakemaan helpotusta. Siellä mä sitten olin kaikkien muiden juhannuskapulasta kärsivien kanssa, hehee...

Tipat kyllä auttoivat turvotukseen ja "hiekkaa silmissä" -tunteeseen aika mukavasti. Tänä aamuna näytin edelleen rähmivältä särkikalan serkulta, joten pare oli lähteä ystävääni lääkäritätiä moikkaamaan. Silmien liikuttelu tekee kipiää, samoin valo. Autolla ajamisesta tuli mukavan haasteellista... Harvemmin sitä ajattelee kuinka paljon nopeita silmänliikkeitä autolla ajaminen vaatii. Kivusta päätellen paljon! Sain dropit silmätulehdukseen ja kävin samalla otattamassa aidsin varalta verikokeet (täti suostui heti kun vihjaisin, että aidsista tässä mun jatkuvassa sairastelussa on kyse ;D) ja kuvauttamassa kaularangan. Kannattava keikka siis! Huomenna saan tulokset veriarvoista ja röntgenkuvista. Ja keskiviikkona painun sitten Ytimen Mehiläiseen pään TT-kuvaan. Josko vihdoin selviäisi tämän ikuisen nuhattoman nuhan syy. Tai sitten ei selviä. Sitten keksitään kai jotain muuta. Tai sitten ei keksitä. Ja niin, tulipa vielä kaupanpäälle lähete Jorviin fysiatrian polille. On tuo hermovamma taas alkanut sen verran risoa, että jaksan jälleen yrittää edes jotain. Yrityksen tuloksellisuuteen en välttämättä jaksa uskoa... Onneksi oma hermoterapeutti saapuu maailmalta muutaman viikon kuluttua. Silloin on ainakin vähän helpotusta kipuihin luvassa.

Joo, silleen... ruudun tuijottaminen kielletty, mutta tässä mä vaan istun. Itsepä kärsin!

Työtön?

Mielenkiintoinen päivä, jonka olisin taas kerran voinut jättää kokonaan elämättä. Ensin sain tietää työmatkan osuvan aivan keskelle suunnittelemaani ja jo kaksi kuukautta sitten työnantajan kanssa sovittua lomaani. Lomasuunnitelmat menevät siis uusiksi. Miten? En tiedä. Kesäloma syyskuussa ei kauheasti houkuttele.

Tämän jälkeen mut on irtisanottu huonon käyttäytymisen vuoksi. Okei, ehkä menetin maanantain sisäisessä palaverissa malttini ja marssin ulos ovet paukkuen, mutta käytökseeni oli mielestäni aivan ymmärrettävät syyt. Eilen pyysin anteeksi ja kuvittelin asian loppuunkäsitellyksi. No big deal ja let`s move on! Tänään mulle ilmoitettiin, että "Hermeliini, sinä et yksinkertaisesti voi käyttäytytä tuolla tavalla." Tämä sai mut jälleen näkemään punaista ja ilmoitin, että MINÄ VOIN käyttäytyä ja käyttäydynkin juuri niinkuin itse kussakin tilanteessa parhaaksi näen ja koen. Siitä alkoivat irtisanomispuheet, joihin vastasin, että sittenhän irtisanotte ja EVVK! Mulle elämä on niin yksinkertaista, että vastaan otetaan mitä tulee ja jatketaan sen pohjalta sitten eteenpäin. Varmistin nyt kuitenkin vielä ennen kamojen keräämistä toimitusjohtajalta (eri hlö kuin meuhkaaja), jotta olenko palkkalistoilla vai en? Sain vastauksen, että hän päättää kenet palkataan ja kenet pistetään pihalle, eikä hän käsittääkseen ole mua irtisanonut. Asia selvä, hommat jatkuu, enkä tuollaisia puheita suostu enää kuuntelemaan. Joko tarkoitetaan mitä sanotaan tai muuten pidetään pää kiinni. Piste.

Mihin mahtaakaan tämä päivä päättyä...

Uusi Bemukka on ainakin iiiiiihana! *smack* :))))))))

Selvitysten päivä

Sainpa vihdoinkin tänään Bemukan vauriot arvioituttua; 1000 € korjaus ja maalaus ja 500 € vastaava sijaisauto viideksi päiväksi (Jippiii! Pääsen vihdoinkin koeajamaan ykkössarjalaisen!). 1500 egeä siis yhteensä ja tuon vaatimuksen kanssa marssin illalla naapurin ovelle. Ukko oli yhtä hyvässä kunnossa kuin viime viikollakin. Käski mun olla hermostumatta ja sanoi, että vaimo maksaa. Vaimo oli suihkusta tulossa ja lupasi sen enempää kyselemättä maksaa huomenna käteisellä ko. summan. Mulla jäi monttu auki, koska olin valmiina taisteluun, jota ei sitten tullutkaan. Höh! Vaimo kertoi siinä samalla kaatuneensa tänään itse pyörällä erään toisen pihalla olleen auton päälle. En tiedä mitkä olivat auton vauriot, mutta rouvalla oli ainakin omien sanojensa mukaan kylkiluu murtunut. Huhhuijaa tätä menoa!

Lauantai-iltana puolenyön aikaan ihmettelin mitä meteliä pihalta kuuluu. Menin parvekkeelle katsomaan ja alakerran ukkohan se siellä hakkasi oikein olan takaa lenkkarilla makuuhuoneen ikkunaa. Liekö rouvakin ollut liesussa vai sammunut sohvalle?

Lääkärissäkin kävin taas vaihteeksi. Enpä siitä sen viisaammaksi tullut. Käskin ottamaan selvää mikä mua vaivaa ja vasta sitten miettimään millä vaivaa lääkitä tai mitä muuta sille voisi tehdä. Sain lähetteen nenäonteloiden tietokonetomografiaan. Ainoa ongelma on nyt vaan löytää jostain aikaa lähteä Ytimeen kuvattavaksi. Mennee ensi vkolle... Tänään olo oli niin karmean tukkoinen, että otin yhden antihistamiinin. Kyllä se tuntuu nyt ainakin hiukan oloa helpottavan, mutta lienee kuitenkin ihan paikallaan raahata itsensä kuvaukseen. Saapahan sitten vieraat esineet tai asiat, kasvaimet yms. rajattua pois. Toivottavasti.

I have a dream

Kylläpä tänään on taas pukannut sunnuntai -ahdistusta oikein olan takaa. Ahdistus alkoi heti aamusta kun tajusin, että onpa hieno ilma ja lämmin, aurinkoinen päivä tulossa. Voi kun edes joskus voisi heräillä aamulla kaikessa rauhassa, katsoa ulos ikkunasta ja pohtia mitä mä oikein haluaisin tänään tehdä. Ja sitten vaan tekemään sitä mitä päähän putkahtaa ja mieleen juolahtaa :). Ja ellei se tekeminen sitten maistukaan tai päähän pukkaa uutta juttua, niin ei kun menoksi!

Mutta ei, ei mulla ikinä ole, eikä varmaan ikinä tule olemaankaan tuollaista tilannetta. Sen sijaan tiedän jo edellispäivänä (tai viikkoa, ehkä kuukauttakin ennen) mitä seuraavana aamuna PITÄÄ tehdä. Ja kun sen ensimmäisen "Pitää tehdä" -asian saa tehdyksi, niin on jo kiire siirtyä seuraavaan, jotta ehtii vielä ne kaikki muutkin päivän "Pitää tehdä" -asiat, jotta taasen koko viikon "Pitää tehdä" -jutut saa tehtyä silloin, kun ne PITÄÄ tehdä! Huoh... Mä olen totaalisen kyllästynyt ja väsynyt tähän To do -elämään :///

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihminen tekee itse oman elämänsä. Siksipä yritin päivän mittaan miettiä ratkaisuja oman elämäni helpottamiseksi ja "Mitä haluaisin tehdä" -juttujen mahduttamiseksi siihen. Kaikkea, eikä edes puolia voi jättää tekemättä, joten järkevin ratkaisu olisi kaiketi saada joku muu tekemään mun To do -juttuja. Hyvä idea ja onnistuu... jos on millä maksaa. Mutta kun ei ole, eikä näytä olevan tulossakaan. Ja treeneistä en luovu. Jatkan siis tyytymättömänä To do -elämää eteenpäin ja toivon edes elokuussa saavani muutaman "Teen ihan mitä huvittaa ja milloin huvittaa" -päivän mahdutettua To do -päivien lomaan. Ellei lomaani sitten peruta kokonaan... Nythän sitä vaan työmatkan takia siirretään. Viikolla tai kahdella. En tiedä vielä. Mutta loma se on lomaa kai syyskuussakin!

Raivoa täydeltä laidalta

VOI VITTU, PERKele, saatana ja kaikki muut maailman kirosanat päälle!!! Nyt kyllä jurppii niin pahasti, että en oikesti tiedä koska olisi näin syvästi vituttanut! Naapurin juoppo meni sitten saatana kolhimaan S80:llä MUN autoa. Ja se oli kyllä äijän viimeinen teko! Olisi kannattanut valita ihan mikä tahansa muu auto kuin tämän mimmin silmäterä. Ja minähän en tällasten asioiden kanssa leiki! Ja niin paljon kuin mieli tekikin ja tekee edelleen mennä kenkäisemään äijää päin näköä, niin yritän nyt kuitenkin vielä hillitä ittein ennen kuin poliisipojat saapuu paikalle. Juups, meikä ei kauan aikaa miettinyt kun näppäili 112 kännytauluun. Partiota odottelen tässä saapuvaksi par`aikaa, jotta pääsen ihan virallisten todistajien läsnäollessa sanomaan pari valittua sanaa! Taitaa olla myös naapurin turvallisuuden kannalta ihan hyvä asia, että virkavalta on paikalla. Rrrräyh!!!

Tämähän oli vaan ajan kysymys ennen kuin kännipää saa meidän puskurit vastakkain. Aina on Volatsu parkissa poikittain, niin ettei omaa autoa kalliille paikalle saa. Viime viikolla just valittelin asiaa toiselle naapurille. Eikä ole montaakaan kuukautta kun Volvon puskuri oli ajettu kiinni meidän yhteiseen sähkötolppaan. On varmaankin syytä harkita auton vaihtoa Smartiin, jotta edes teoriassa olisi mahdollisuus saada se pysymään omassa karsinassa. Täytyypä kysäistä montako promillea oli aamulla veressä kun liikenteeseen lähti. Ja virkavallan läsnäollessa luonnollisesti.

Missä perkeleessä ne oikein viipyy??!! Maailmassa EI VOI olla tämän tärkeämpää asiaa tai suurempaa rikosta. Suihkuun pitäisi päästä, mutta ei taida suihku tältä adrenaliiniryöpyltä kädessä pysyä. Tulipahan ainakin kunnon HIITti vetäistyä kun kiukkuani salilla treeniin purin. Tulkaa nyt jo jumalauta, tai jää meikäläisen unet ens yönä vähiin! Valokuvat sentään kävin todistusaineistoksi napsimassa...

AAAAAARRRRRGGGGGggggghhhhhhh!!!!!!!

*****

EDIT klo 21.10:

Noniin, nyt ovat sitten poliisipoika ja -tyttö käyneet. Hiukan jo ehdin hermoilla kun ei heti kuulunut. Asia oli aika selvä; poika kuvasi (mikä poika? Iso, KOMEE mies.. ja se pyssy :)) ja tyttö kirjotteli lappuset. Ihmettelivät miksi en ollut jutellut asiasta naapurin kanssa. Sanoin, ettei ole mun tapa toimia, etenkään tässä tapauksessa. Lähtivät sitten mun messiin naapurin juttusille ja ymmärsivät aika äkkiä, miksi mun ei olisi edes kannattanut mennä sinne itsekseni. Äijä oli änkyräkännissä, eikä rouvan kunto paljoa perästä tullut. Siinä herra sitten esitteli perhekalleuksiaan samalla kun poliisisetä kertoi mitä oli tapahtunut. Kun setä sai tarinan loppuun niin herra kysyi, että: "Mistä tässä oikein on kyse? Mitä on tapahtunut?". Joopa joo ja tarina alusta.

Kummasti rauhoitti meikäläistäkin se virkapukuisten läsnäolo ja annoin heidän hoitaa puhumisen. Tyydyin itse vaan pyörittelemään silmiä pariskunnan oudoille jutuille. Rouva vielä vänkäsi vastaan, halusi tulla itse parkkipaikalle toteamaan asian ja totesikin, että: "Joo, kyllä mä nyt uskon sua..". Vaikea siinä oli kai muutakaan sanoa. Noh, ainakin mä saan Bemukan korjautettua kuluitta, mutta ottaa kyllä edelleen päähän, kun tällaisen takia tulee taas kaikenlaista ylimääräistä hoidettavaa. Nyt pitäisi auto saada mahdollisimman pian vakuutustarkastajalle, mutta tottakai mä olen huomenna koko päivän "koulutuksessa". Perjantainakin palaverissa.... Noh, ehkä tämä tästä ja eiköhän se Nukkumattikin taas tule.

Kohtalontoveri :)

Kiitos itselleni

Joskus musta tuntuu, että oon ihan ylihyvä siinä mitä teen! :))) Aika harvoin kyllä pääsee perfektionisti itselleen kiitosta antamaan, mutta tänään teen sen oikein mielelläni :)

Hyvä Hermis! Way to go, Girl!!!