Elämäni Hermeliininä

perjantaina, tammikuuta 13

Itku lyhyestä, mutta isosta ilosta!

Sitä saa mitä tilaa! Vähän jo tätä osasin odottaakin, joten vaikka harmittaa, niin olen suhteellisen rauhallinen. Sillä niinhän se on, ettei auta itku markkinoilla! Juups, juups... flunssaa pukkaa. Keuhkoputki kipeänä ja kaikenmoista muuta pientä krämppää. Kuukaudessa ehdinkin jo mukavasti hilata kuntoa ylöspäin sitten viime sairastamisen. Projektiakin ehdin jo viritellä ja mukavasti saada olosuhteisiin nähden vähän kovempaakin treeniä alle. Mutta liika on liikaa ja liian paljon liian lyhyessä ajassa vielä pahempaa. Nyt vedetään kierroksia alas ja yritetään jälleen kerran ottaa kantapään kautta oppia. Mihkä mä vielä tämän paksun kalloni kanssa joudun... *silmien pyöritystä*

posted by Hermis at 21:37

3 Comments:

  • No voi räkä! Mutta jos otat tämän revenneen pohkeen, niin mä voin ottaa sen flunssan. Sovittu?

    Kuka sulle aina sen flunssan tartuttaa? Säikytä ne kauemmas.
    Meikkis opetteli sytoaikoina sellaisen tavan, etten koske kasvoihin tai suuhunpantavaan, ellen ole juuri pessyt käsiä. Hysteerinen hygienia oli silloin pieni välttämättömyys, mutta toimii se vieläkin. Pisaratartuntoja sillä ei toki vältetä, varsinkin kun aina on näitä urpoja, jotka eivät tajua olla sairaana kotonaan.

    Oliskos sulla taskussa jotain keinoa, miten odotella kärsivällisenä treenamaan pääsyä? Meinaa hihat palaa.

    t. Ninja

    By Anonymous Anonyymi, at 10:51  

  • Nou nou nou, vaikka mun olo on aika perseestä, niin mitään revenneitä pohkeita en suostu vastaanottamaan. Sorppa! I would do almost anything for U, but I won`t do that! (Joku biisi menee tollai..)

    Mä en todellakaan tiedä mistä tämän pöpön bongasin. Omaan piikkiin olen laittanut. En oo suoranaisesti tavannut kipeitä ihmisiä. Enhän mä oo viikkoon tavannu juur terveitäkään! Mutta salin saippuasta jaksan rutkuttaa! Minä maksan lähes 35 € kuukaudessa, jotta saan salilla käydä ja siihen summaan ei sisälly edes käsienpesusaippuaa!!! Ollaanko me Suomessa hei? Omalta kohdalta olen ongelman ratkaissut kantamalla omaa saippuapulloa mukana, mutta moni muu ei taida näin tehdä (en oo ainakaan nähnyt).

    Mä en ole mikään karmean pöpökammoinen; en ole ihan joka välissä käsiä pesemässä, vaikka sen useamman kerran päivässä teenkin. Uskon, että pieni pöpökanta pitää vastustuskykyä yllä ja liika puhtaus on pahasta synnyttäen näitä superpöpöjä. Mutta sun tilanne, Ninja, oli/on? tietysti vähän eri.

    Kärsivälliseksi olen tautien kanssa onneksi jo oppinut. Hinkua treeneihin ei ole, jos olen OIKEASTI sairas. Ensioireiden, esim. poikkeavan väsymyksen yms. ilmaantuessa en kuitenkaan vieläkään osaa luovuttaa tarpeeksi ajoissa. Viime torstain treenikin oli tuskaisaa, mutta arvelin syiden olevan jossain ihan muualla kuin siinä, että oisin tulossa TAAS kipeäksi. Puoliväkisin itseni salille raahasin, vaikka lepo jo silloin olisi varmasti ollut paikallaan.

    By Blogger Hermis, at 16:31  

  • Jep,
    kyllä mäkin ajattelen, että pieni määrä pöpöjä pitää elimistön sietää ja toisinaan tuhota (ja siis enam vähem sairastaa). Toisaalta tuo pöpökammo on juurtunut kyllä jo tavaksi asti; on kiva pysyä terveenä.

    Mun vastustuskyky pitäis olla tällä hetkellä ihan ok, joskaan se ei välttämättä enää koskaan ole yhtä rautainen kuin ennen. Myös sen takia olen vielä varovainen, ja esimerkiksi toinen alaviisuri poistetaan vähän niin kuin varmuuden vuoksi, vaikkei se ole oireillut pätkääkään. Suurin syy meikäläisen tämänhetkiseen pöpökammoon on kuitenkin se, että pitkä sairasaika rajoituksineen on vielä niin lähellä. Nytkin tulee hirveän kurjia muistoja tämän jalan takia. Vähän helpotti, kun pystyin ottamaan hien irti kuntopyörällä ja jalassa tapahtuu selvää paranemista. Menee kuitenkin viikkoja, että tällä koivella voi - ja uskallan! - juosta ja hyppiä, ja siitä iso nyyh!

    t.N

    By Anonymous Anonyymi, at 17:51  

Lähetä kommentti

<< Home