Todistetusti sairas

Tänään ei sitten katsota numeroita ollenkaan. Tohtoritäti oottaa jo...

*****

Noniin, tohtoritäti vahvisti sen, minkä minä jo tiesinkin; olen kipeä. Katsottiin kurkkua, nenää ja korvia. Kaikki kunnossa. Kuunneltiin keuhkot. Ei täältä mitään epäilyttävää kuulu. Ultrattiin poskiontelot. Kunnossa ja puhtaat ovat. Otettiin verikoe. Kaikki arvot normaalirajoissa ja oikein hyvät. Jopa viimeksi koholla olleet leukosyytit olivat palautuneet raja-arvojen sisäpuolelle. Diagnoosina virusperäinen akuutti bronkiitti (kas, yllättäen!). Hoidoksi sairaslomaa, lepoa ja juotavaa kuun loppuun saakka. Yskänlääkettä ja hevoskuuri.

Esitin tiukan vastalauseen antibioottien kohdalla. Yskänlääkettä sen sijaan jo kaipasinkin; mieluummin nukun kuin yskin yöt. Johan tässä naapuritkin häiriintyy. Vastalauseeni "En halua antibiootteja turhan takia syödä" lääkäri kuittasi toteamalla, että "Enkä minä halua nähdä sinua vastaanotollani viikon päästä uudelleen keuhkokuumeen kourissa".

Apteekissa pääsin jälleen ihmettelemään. Koskaan aikaisemmin mun ei ole pyydetty jättämään reseptiä apteekkiin. Koskaan aikaisemmin mulle ei näköjään ole määrätty Lääkelaitoksen valvomaa lääkettä (=huume???). Resepti pysyy apteekin arkistoissa kokonaiset kymmenen vuotta. Seuraavat kuulemma sekä potilaiden että lääkäreiden mahdollisia väärinkäytöksiä. Vai niin. Mitäköhän myrkkyä mulle oikein lykkäsivät? Ihan sama. Pääasia, että oloa helpottaa.