Flunssa flunssa flunssa...

Mä olen suhtautunut tähän flunssaan kypsästi ja pitkämielisesti, mutta nyt mun pinna alkaa kyllä vähitellen kiristyä. Kaksi viikkoa olen vain tehnyt töitä, nukkunut ja katsonut telkkaa. Ja nukkunut. Oikeastaan missään en ole käynyt; olen istunut himassa etätöitä tehden, käynyt kaupassa kun on ihan pakko. Ja nukkunut. No okei, perjantaina Rauman keikka ja maanantaina pari kärsimyksen tuntia toimistolla ja yhtä monta liukkaan kelin vuoksi kaoottisessa liikenteessä (yhä olen hengissä ja bemukka-mussukka vailla kolhuja!).

Mua väsyttää, lämpöä on tasaiseen tahtiin 37,3-37,4, nokka vuotaa, paleltaa, kurkkuun koskee ja yskä on palannut. Olen kipeä, mutta en niin kipeä ettenkö voisi tehdä töitä ja ihan liian kipeä tehdäkseni yhtään mitään muuta kuin töitä. Yskittää. Sanoinko jo sen? Mä olen tulossa hulluksi, mökkihöperöksi ja lihavaksi. Onko siis ihme, että alkaa pinna ja pää napsua?

Pojatkin ovat kipeinä. Ollaan koko porukka kipeetä sakkia. Ristolla alkoi itsensä kaluaminen ja verille raapiminen jo viikko sitten. Sitten raukalle tuli flunssa. Tänään Kinnunen liittyi aivastellen ja pärskien "iloiseen" joukkoomme. Kaikki ovat väsyneitä. Ja nukkuvat. Ristolle aloitin antibiootit ja sisäisen öljykuurin. Inhottaa ilkeillä sille; tunkea tablettia kurkkuun, kun toinen on surkeana muutenkin. Poor Risto... Tässä se makaa jaloissa kuin kunnon vahtikoira konsanaan. Reipas Risto.

Tää ei mene ikinä ohi!!! Musta ei tuu enää ikinä tervettä!!! Ja mä en pääse enää ikinä salille!!!

Väsyttää...