Feeling better! :)

No headache! No backpain! Hiukan kuumetta ja keuhkoputki-/kurkkukipua. Ja vähän enemmän yskää ja verisiä limapalleroita. Jei! Kyllä tämä tästä taas. Parempaan suuntaan ollaan jo menossa. Taisi eilinen olla se tämän taudin varsinainen kärsimysten päivä.

Yö meni kohtuuhyvin, vaikka jonkun verran yskä pitikin hereillä. Aamusta oli lämpö koholla eikä olokaan kovin kaksinen, vaikkakin ehdottomasti parempi kuin eilen, joten ilmoitin töihin olevani tämän päivän sairaslomalla. Hoidin muutamia kiireellisimpiä hommia pois kotitoimistossa. Tai no, puoli päivää taisi siinä taas vierähtää. Olipa ainakin muutama asia vähemmän murehdittavana.

Kuten äipälläkin, joka huolestuneena pöllähti tänne tänään aamupäivästä. Huoh.. Oli raukka huolissaan kun en vastannut aamulla puhelimeen. No en kai nyt!!! Mähän olin kipee ja nukuin! Kuvitteli tietysti taudin tappaneen mut. Ja siltä se kieltämättä eilen illalla tuntuikin ;) Äippä oli matkalla töihin ja pyörähti checki -kierroksella, mutta eipä älynnyt samalla juotavaa tuoda.

Jääkaappi oli viikonlopun jäljiltä aivan tyhjä. Eikä siinä mitään muuten, mutta kun juotavaa ei ollut sitten pisaran pisaraa. Tuleehan sitä tietysti vettä hanasta, mutta se vesi ei kelpaa edes karvanaamoille. On niin karmeaa litkua, että pojatkin juovat täällä pullotettua. Syömistä en ole paljoa kaivannut, mutta juotavaa sitäkin enemmän. Ei auttanut muu kuin tallustella 100 metriä lähikauppaan, joka oli jonkinlainen koittelemus sekin kun yskimisestä ei meinannut tulla ollenkaan loppua ja tuskanhiki valui pitkin selkärankaa. Selvisin kuitenkin :)

Tämä yskä se taitaa nyt olla suurin ongelma. Varsinkin kun viime vuoden yskästä johtuneen erittäin kivuliaan ja pitkäikäisen kylkirevähtymän jälkeen olen onnistunut kehittämään itselleni jonkin sortin yskäpelon. Eikä sellaisen kokemuksen jälkeen kai mikään ihmekään. Tämä onkin ensimmäinen yskä tuon traagisen tapahtuman jälkeen. Nyt kylki on jo kunnossa, mutta täydelliseen paranemiseen meni ainakin puoli vuotta (akuuttiparaneminen kesti 5 vkoa --> ei treeniä). Tosin tämä kylkivamma saattaa olla myös eräs merkittävä tekijä nykyisen TOS -vamman synnyssä, koska kylkiluut tai oikeastaan koko rintakehä on painunut oikealta puolelta kasaan (johtunee kylkivamman varjelemisesta).

Kovasti jaksan nyt uskoa olevani taas huomenna täysissä voimissa(?) ja työkykyinen. Treenejä en ole vielä ajatellut millään tavalla. Kävelylenkillä lienee sitten jossain vaiheessa taas parasta aloittaa. Tämä keuhkoputken oireilu kun on hengästymisen kannalta vähän hankala.