Deadline

Juuri saamieni tietojen mukaan kuolen maanantaina 16. elokuuta vuonna 2055.

Koska Sinä?

[Via Benrope]

Tykitystä

Voi voi tätä mun pää parkaa! Mistä löytyisi sellanen nappi, jolla ajatukset voisi pistää offille? Sille olisi nyt käyttöä. Päässä vilisee ajatuksia hurja määrä ja ne pomppivat asiasta kolmanteen alta nanosekunnin. Ei mitään huolenaiheita, pelkkiä ajatuksia.

Meflokiini on tehnyt tehtävänsä. Vaikutus tuntuu voimakkaana sekä fysiikassa että psyykessä. Olihan tämä odotettavissa, mutta silti tilanne on kontrollifriikille hämmentävä. Mä olen hukassa, paniikissa ja silti niin levollinen. Joo, vaikea selittää. Tämä täytyy itse kokea. Mieluiten jättäisin kuitenkin kokematta. Alku aina hankalaa. Toivottavasti olo rauhoittuu pian. Pahoinvointikohtaukset, levottomuus, muisti- ja tasapainohäiriöt väistyvät, väsymys ja yliaktiivinen ajatustoiminta helpottaa. Seitsemän viikkoa tässä olotilassa ja olen täysin valmis muuttamaan hullujen huoneelle. Ehkä ensi kerralla maksan mukisematta sen 110 euroa kuurista ja olen normaali, hallittavissa oleva oma itseni.

Jenkki -smile

Nyt on taas hampaat tutkittu oikein perinpohjin; silmämääräisesti, kuituvalolla ja röntgenillä. Vihlonnasta päätellen puolet purukalustosta menisi uusiksi. Tuomio oli kuitenkin odotettua lievempi; yksi lohjennut hammas, yksi väliaikaisen paikan vaihto pysyvään ja yksi reikä, hieman hammaskiveä. Toinen lohkeama korjattiin jo viime viikolla, uusi löydös äsken. Ja ennen reissua on loputkin hammasongelmat väliaikaista paikkaa lukuunottamatta hoidettu. Pääsen minäkin maailmalle väläyttelemään jenkkihymyäni ;)

Naurua ja haaveilua

Olen turvonnut Hermeliini, joka muilta kysymättä satunnaisesti alle 56 kilon painossa yrittää edelleen epätoivoisesti (?) laihduttaa 1300 kcalrin päiväenergialla (rasvaa ~30-35 g) ja harrastamalla 6 kertaa viikossa tehokasta liikuntaa. Olenko rikollinen?

Kyllä mua taas niin naurattaa :D! Naurattaa ihmiset, jotka ovat muilta mitään kysymättä nostaneet itsensä asemaan, jossa asiantuntevalla äänellä voivat sanoa kuka saa laihduttaa, kuka ei saa laihduttaa, kenen pitää laihduttaa ja millä tavalla. Saatatte olla tyytyväisiä itseenne, omaan möhömahaan, läskiperseeseen, pullaposkiin, löllyreisiin tai niin, miksei mielestänne aivan sopusuhtaiseen, normaaliin itseenne. Jos oma pömppö näyttää söpöltä, niin good! Enjoy! Mutta.. se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden pitäisi sellaiseen tyytyä, jos se ei vaan itsestään hyvältä tunnu. Mikä Sinä olet määrittelemään millaisia muiden tulee olla ja milloin he itse tuntevat voivansa omassa kehossaan hyvin?! Vaikka mitat ovat identtiset, painoindeksi ja tuumafarkut samat, niin en sitten mitenkään saata käsittää kuinka pääsette toisen, usein täysin tuntemattoman ihmisen pään sisään voidaksenne kertoa miltä hänestä tuntuu, kuinka hän oman olonsa ja kehonsa kokee. Mä olen jo pitkään toivonut kristallipalloa, mutta vieläkään en ole sitä saanut :(. Onnittelen kuitenkin vilpittömästi niitä, joille sellainen on tässä elämässä suotu.

Ja miten ihmeessä mulle taas lyö päähän sellainen kumma ajatus, että kyse on jostain aivan muusta kuin muiden hyvästä olosta ja normaalikehosta? Kun tarpeeksi toitottaa ja vakuuttaa olevansa itseensä, oloonsa ja ulkonäköönsä tyytyväinen herää epäilys; kenet samaa kerta toisensa jälkeen jauhava oikein yrittää vakuuttaa? Itsensä? Itsesuggestio toiston menetelmää käyttäen kuuluu olevan tehokas tie itsensä hyväksymiseen. Toivotaan, että se hyväksyntä postiluukusta vielä jonakin vuonna Sinullekin tipahtaa. Joo niin ja kyllä, mä olen aivan loistava muiden motiivien kyseenalaistaja ;)

*****

Tästä ja matkasta maailman ympäri mäkin näen säännöllisen epäsäännöllisesti kuumia päivä- ja kosteita yöunia! Kyllä mä vielä joskus... jos joku tarpeeksi yllyttää. Pistän elämän risaiseksi; .

..toteutan teinivuosien pakofantasiaa. Ennen reissua jätän päivätyöni, irtisanon
kämppäni ja eroan poikaystävästäni (?). Lähden etsimään vihreämpää ruohoa ennen kuin oravanpyörä murtaa minut harmaakasvoiseksi vihannekseksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin suuntautunut enemmän viidakkomatkailuun. Thaimaan viidakot tuli elefantin korvien takaa katsottua ja seuraava viidakkoretki Orinoco -joelle ja Canaiman luonnonpuistoalueelle odottaa aivan nurkan takana. Myös Los Roquesin saariparatiisi olisi tarkoitus katsastaa... Ai miten niin mä jaksan hehkuttaa?! Kai mäkin yritän saada itseni vakuuttuneeksi tulevan, todennäköisesti raskaankin reissun olevan huippujuttu, kaiken rahan ja vaivan arvoinen ;D

Hyviä uutisia

Hermopinne on vihdoinkin löysännyt :). Tämä ei tarkoita, että kivut olisivat kokonaan poissa ja oikea puoli yhtä ehjä kuin ennen "sairastumista". Mutta helpotusta on "hermoterapeutti" kuukausia kestäneen pitkäjänteisen työn myötä mun olotilaan tuonut; puutumis-, pistely-, voimattomuus- ym. hermo-oireet ovat poissa. Asennot eivät ole vielä kokonaan korjaantuneet, joten lihakset ja niiden kiinnityskohdat kipuilevat edelleen. Onpa tässä tosin ollut muutama aivan kivutonkin päivä matkan varrella, vaikka ei kyllä ihan viime aikoina. Oikea puoli on äärimmäisen herkistynyt, joten pienikin ärtymys aiheuttaa kipua. Esim. tänään molempien lapojen ulkoreunat olivat jumissa, mutta vain oikea puoli ilmoitti jumista kipuilemalla. Oijoi.. nämä ovat niiiiiin mielenkiintoisia juttuja ja jokaisella terapiaistunnolla opin uusia, ihmeellisiä juttuja kehostani.

Tuli sitten kultatukasta tummatukka ja tummatukasta punatukka. Myös hermoterapeutti huomioi muutoksen. Ihania miehiä! :)

Myös piikkiruljanssi on nyt toivottavasti ohitse. Tänään olkavarteen vielä viime tipassa napsahti keltakuume. Pari sataa euroa on lääkkeisiin uponnut. Toivottavasti ei mene enää yhtään enempää. Enpä osannut matkaa varatessa arvata mikä reissun lopullinen hinta olisi. Kaikkineen varmaankin lähemmäs tuplat listahintaan nähden. Matkalaukun lahjoitti äiti. Jos vaivasta saisi palkkaa olisi matkakulut vaivanpalkalla kuitattu. Sunnuntaina pumpataan lisää myrkkyä koneistoon; 7 viikon Lariam -kärsimys alkaa.

1 tabletti 2 kertaa päivässä 10pv ajan.

Taidoka?

Tanssija, vuorikiipeilijä, budo -lajin edustaja... Whaaaaaat?!! Miksei kukaan kysy olenko kehonrakentaja?! Tai edes fitness -kisaaja?! Tänään multa tosiaan kysyttiin, josko olen jonkin budo -lajin edustaja. Perusteluna oli notkeuteni, heh. Joopa joo... Millaisiin asentoihin sitä mahtaisi tämä kroppa vääntyäkään, jos viitsisin venytellä hieman enemmän kuin 3 minuuttia etu- ja takareisiä ennen jalkatreeniä ;)

Uusi rasvanpolttoa tukeva treeniohjelma vihdoinkin kaiken kansan nähtävillä. Testailkaapa kaikki löysän läskin häätäjät! Raportteja huimista tuloksista odotellaan WannaBe BB -blogiin ;)

Elämä on

Elämä on! Niinhän se on, mutta joskus se on vaan aivan liian paljon. Neljä kertaa on viikatemies vieraillut lähipiirissä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Se on ihan liikaa... varsinkin kun kolmelta ajasta ikuisuuteen siirtyneeltä jäi kokonaan viimeinen elämänvaihe, seesteinen vanhuus, elämättä. Eivät vaan ehtineet...

Mä olen tunnetusti järki-ihminen henkeen ja vereen, mutta tällaisissa tapauksissa järki kaikkoaa päästä tyystin. Vollotan silmät päästäni enkä kykene tukemaan ihmisiä, jotka olisivat kaiken järjen mukaan tuen tarpeessa huomattavasti enemmän kuin minä. Mutta minkäs teet. Yhtään järkevää sanaa en saa suustani, mitään järkevää en saa tehdyksi. En, vaikka mieli tekisi ja järkikin niin käskisi tekemään.

Elämä on! Se on sitä huomennakin.

Ja herneenversot päälle

Ja Tristan Aatelinen, joka aikanaan veti tästä herneenversoa syvääkin syvemmälle omaan hienostuneeseen nenukkaaseensa, näyttää myös pitäneen nyt jo taivaaseen asti ylettyvä pavunvarren (scrollaa 6. kommentti) tiukasti siellä, minne sen silloin tunki. En yleensä jaksa jauhaa näistä, mutta kun jotenkin tulee sellainen olo, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Jos osuin arkaan paikkaan, niin korjaa ihmeessä tilanteesi Tristan ja osta isommat stringit!

Minä sen sijaan jatkan pyllyn pienennysprojektia vielä kuukauden päivät. Uusi liikuntaohjelma starttaa tänään saaden toivottavasti sellut soimaan taivaan tuuliin! Jos näin ei jostain syystä käy, niin siinä tapauksessa olen pakotettu aktivoimaan oksennusrefleksin tropiikissa liian pienissä biksuissa biitsillä pyllyäni ulkoiluttaessa. Mutta hei, mä sentään yritin! ;D

Uusi liikuntaohjelma kohtapuoliin kaiken kansan kopioitavissa WannaBe BB:n puolella. Päästään tästä sellupylly ongelmasta kertaheitolla ;)

Riemua! ja järkipuhetta

Hähää!!! Pikkuinen noita-akka minussa hyppii riemusta tasajalkaa ja viuhtoo vimmatusti voitonmerkiksi luudalla ilmaan kaksi valkoista viirusilmää vieressä ihmetyksestä naama pitkänä! Siitäs saitte ilkiöt! Rypekäätte nyt siellä sängyn pohjalla flunssan kourissa oikein olan takaa kun minä, riiviöiden riiviö, soittelen ja meilailen päivät päästätykseni kysyen, että "Mitäh?! Vieläkö sä oot kipeenä?! Miten sä voit olla kipee? Ootsä vieläki kipee? Onpa outoa.. Kyllä nyt pitäisi jo olla terve."

*****

Ja sitten, voi hyvää päivää taas ihmiset! Käyttäkää nyt tervettä järkeä, älkääkä astuko mainos- ja markkinointikoneistojen pahaa jälkeä tekeviin ihmisrautoihin. Jossain vaiheessa se vielä sattuu johonkin paikkaan ja lujaa. Päät siis pois persiistä, simmut puhtaaksi paskasta ja järki käteen!

"Pakko matkustaa"

Olipas ajankohtainen ja monin osin omia ajatuksia mukaileva kolumni edellisviikon Annassa. Osuvimpia otteita Sirpa Nummisen kolumnista "Pakko matkustaa".

Joka toinen tuntuu juuri tulleen Thaimaasta tai olevan lähdössä sinne. Yksi
vastaa puhelimeen Pariisista, toinen Shanghaista, kolmas Budapestista. Minua
ajatuskin matkasta nyt juuri väsyttää niin, että on pakko mennä makuulle.

Rakastan matkailua, mutta parasta matkoissa on se, jolloin lähtö on vielä viikkojen päässä. Mielikuvissa on hienoa hurmaantua jostakin Picasson taulusta Barcelonassa, sulautua monikieliseen ihmismassaan Itkumuurilla, lojua kaukana haileasta arjestaan vihreän meren loiskeessa. Fantasioissa voi tavoittaa sen todellisen laajakaista-itsensä, joka tietää olevansa mutta joka normaalisti jää vajaakäytölle.

Mutta kun lähtöön on enää pari yötä, hyökkää paniikki: minkä mielenhäiriön vallassa tähän ryhdyttiin? Ei ole sopivia kenkiä, ei edustavaa takkia, ei mukavia lentovaatteita, en ehtinyt laihtua. Matkalaukku on liian pieni, ja vatsaa vääntää, bakteerikanta siellä jo reuhaa kauhusta ennen aikojaan...

...Matkapäivien huippuhetkiä ovat aamiainen, etenkin, jos sen saa huoneeseen, pikaisen museokäynnin jälkeinen parin tunnin lounas päiväunineen ja ikimuistoinen illallinen. Pidän myös pitkistä uneliaista aamuista hotellissa, joka toivottavasti on niin laadukas, että siellä on valkoiset froteekylpytakit.

Mutta tämähän ei ole matkan tarkoitus. Matkalla kuuluu lampsia hikisenä väärissä vaatteissa kohteesta toiseen, rynkyttää pari minuuttia myöhästyneenä nähtävyyksien ovia ja roikkua häkeltynyt ilme silmissä täpötäydessä metrovaunussa niin räikeästi turistina, että ihme kun taskuvarkaat eivät tule säälistä esittäytymään. Ja päällimmäisenä toive, että kaikki ovet veisivät vessaan!

Epäilemättä matkoilla on silti suurenmoista. Aistit toimivat herkästi kuin eläimellä, jo pöllähtäminen oudosti lemuavalle kadulle on elämys. Myymälät pullistelevat hurmaavia virheostoksia, joiden puistattavuus näyttäytyy vasta ankarassa kotivalossa. Ulkomaillahan ostaminen ei tule kalliiksi, rahalla on siellä abstrakti olemus. Kaikella on siellä abstrakti olemus: latteimmatkin paikat ja ihmiset, suolapurkit ja vaatenaulakot suorastaan hönkivät avartavasti "kulttuuria" tai "kansallisuutta" tai "paikallista henkeä"...

...Kun aikansa matkustaa, tajuaa, että kyky kiinnostua ei kuulu lipun hintaan. Se on itsestä kiinni. Matkalla on mahdollista haltioitua vaikka penkille lysähtäneestä sokeasta pulusta. On tolkutonta narista, että täällä on ihan tylsää, jospa ei tehdäkään mitään. Matkalipun myötä on sitouduttu sulkemaan tietoisuus siltä, että täälläkin elämä on tavallista niille, jotka täällä elämäänsä elävät. Jos tylsistyy täällä, tylsistyy varmasti kotonakin.

Tosin muutaman viikon kuluttua jäljellä on vain anekdooteiksi muuttuneita unenomaisia muistoja, joilla pitkästyttää tuttavia. Ja sisäinen ihmetys: Olinko minä tosiaan siellä? Minäkö se olin?

Minne mennään seuraavaksi?

Seuraavaksi mennään tutkimaan viidakon ihmeitä ja grillaamaan itseä Venezuelan valkoisilla hiekkarannoilla. Nyt on kolumninkin määritelmän mukaan juuri se matkailun "paras aika" :)

P.S. Syksyn Rhodoksen reissukuvat vihdoinkin ladattu!

Joskus päivän horoskooppi vaan osuu naulan kantaan.

Counterforces

This is a time of challenge and crisis. Very often this crisis occurs in the form of persons who are working at cross-purposes to your efforts. They may or may not oppose you intentionally, but the thrust of their actions forces you to prove that what you are doing is worthwhile. You may be very angry at these people, feeling that they are motivated by nothing but malice. In fact their motives are the same as yours, which you must learn to understand. Challenges may also occur in connection with your efforts to build something up, to create a material structure or to get a project going. Or they may occur as a test of some new aspect of your personality that has recently come into being.

Aaaarrrrrrggghhhh! Mä olen NIIN raivona! Jos mä olen sairaslomalla, niin kukaan muukaan ei tee mitään. Mikäs prkleen perustelu toi on?!!! Virallinen deadline oli ja meni, mutta sitäkin suuremmalla syyllä olettaisin kaiken olevan valmiina. Kaiken muun paitsi oman osuuteni. Mutta paskanmarjat!!! Kaikki on ihan samassa pisteessä kuin sairaslomalle jäädessäni. Voi jeesus, että mua jurppii!!! Ei toivoakaan saada hommaa tänään asiakkaalle... *itku*.

Kenen vika? No mun tietysti! Mähän se TAAS olin kipeenä! Tässä syy, miksi viimeseen asti pyrin tekemään töitä, sairaanakin. Paljonko syyllistämistä ihmisen täytyy sairastumisen takia kestää!?

Kun MIKÄÄN ei riitä!