Noniin, se oli sitte Naapurilandian reissu jo muutama päivä sitten ohitse. Nyt on pari päivää mennyt toipuessa. Tai lähinnä julmettua väsymystä hoitaessa. En tiedä onko tämä jotain flunssan jälkitilana ilmenevää ylitsepääsemätöntä väsymystä, kaamosmasennusta vai pelkkää reissun aikana kertyneiden univelkojen takaisinmaksua, mutta väsy tuntuu olevan vaikka kuinka nukkuu yöt ja päivät.
Joo, nyt flunssa alkaa jo helpottamaan
(enää normaalia tukkoisuutta ilman älykipeetä oloa), mutta lähtöpäivänä olotila oli vielä aikasta katastrofaalinen. Harmitti aivan vietävästi toisaalta, että iski tämä flunssa just H-hetkellä ja toisaalta, että tuli tämä hengähdystauoksi ja maisemanvaihdokseksi tarkoitettu pikkumatka silloin reilu kuukausi sitten varattua. Suunnitelmaa matkan varalle oli jos jonkinmoista, ja nyt lähdin matkaan takuuvarmana siitä, että koko reissu olisi turha :(.
Laivamatkat sujuivat mukavasti Commodore -luokan
tilavissa hyteissä. Oli kunnon sänkyä, tuoretta kukkaa ja hedelmää, aamutakkia ja -tohvelia, peilein varustettuja suihkuja kaksin kappalein, X-boxia, oleskeluryhmää, omaa hyttiemäntää ja muuta mukavaa. Tuskinpa enää edes viitsin lähteä normikoppeihin ahdistumaan ja kuuntelemaan pitkin yötä käytävillä remuavia kännipäitä. Ainoa pettymys oli omaa ajattelemattomuutta menomatkalla valittu
buffet -illallinen, joka luonnollisesti tähän aikaa vuodesta rakentui tiiviisti jouluruokien ympärille. Viini tai olut ei ruokajuomana
(eikä muutenkaan) uppoa, joten siinäkin mielessä 32 euroa moisesta oli aivan liikaa. Kyllähän siellä vatsansa täyteen sai; 1. kierros kalaisia alkuruokia, 2. saaristolaisherkkuja, 3. lihapuolen alkuruokaa, 4. lämpimiä ja viimeiseksi pari kiekkaa jälkkäri- ja jätskipöydistä. Perinteiseen tapaan tuli siis santsattua; määrä korvaa laadun ;).
Oli siinä kai tarkoitus lähteä hieman
laivan yöelämääkin lähteä katsastelemaan, mutta toisin kävi. Illan mittaan alkoi julmettu keinunta ja pahoinvointilääke ajoi petiin, vaikka nukkumisesta ei mitään pahoinvointia vastaan taistellessa tullutkaan. Muutama hassu unitunti ennenkuin kello herätti tuntia liian aikaisin aamiaiselle. Niin, se aikaero. "Hienostohyttien" asukkeina saimme nauttia aamiaisen rahvaasta erillään ja aamun aloitukseksi tarjottiin lasillista kuohuviiniä. Ei kiitos viinille, mutta sapuskapuoli oli tällä kertaa kohdallaan kohokohtana listalta valittu lämmin aamiainen, mozzarella-aurinkokuivattutomaatti -munakas. Ja menipä siinä taas sivussa melkoiset annokset muutakin aamiaishärpäkettä. Tarkoituksella tankkasin; edessä oli pitkä päivä Tukholman kaduilla.
Satamasta valitsimme kätevästi metron ensin
hotellille, jonne oli vain tarkoitus käydä kippaamassa matkatavarat säilytykseen ennen kaupungille suuntaamista. Check-in Slussenin Hiltoniin on virallisesti vasta klo 15, mutta heillä olikin jo
huone valmiina, joten saimme samantien kamat sinne. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä olisi hienompaa säätä voinut Vanhan kaupungin joulutunnelmasiten katujen vaelteluun toivoa. Kylmyys tosin vaivasi ja rajoitti ikävästi valokuvien ottoa; sormet jäätyivät alta aikayksikön kameraa näprätessä. Laahustimme pikkuhiljaa läpi vanhan kaupungin uuden puolen kauppakeskusten tungokseen, jossa ihmiset tuntuivat vielä valmistuvan pikkujoulujen viettoon. Välissä kuumaa kaakaota ja toastia, ja illan päätteeksi seitsemän maissa pihviä
Kungshallenin tungoksessa. Myös
Fredrik Paulunin putiikki hieman ydinkeskustan ulkopuolella tuli tsekattua. Ihan mukavasti body- ja ravintokirjallisuutta oli tarjolla, mutta mitään en kuitenkaan saanut ostetuksi. Ajatuksena oli lähteä illalla tutustumaan Tukholman yöelämään, mutta puolentoista tunnin lämpimän kylvyn jälkeen olin täysin valmis petiin.
Aamulla kohtalaisen pitkän yöunen jälkeen taas kamat kasaan ja
aamiaiselle. Ihan kivasti sain itseni jälleen tankattua ja hyvä niin, koska illallista olisi tarjolla vasta puoli kahdeksalta laivan
Wallmans Show`n yhteydessä. Päivä meni taas väenpaljoudessa kauppojen tarjontaa katsastaessa. Mitään ei vieläkään tarttunut mukaan, vaikka
Kookain kaniturkin perään kovasti kuolasinkin. Kolmen maissa oli aika poimia taas kamat hotellilta ja suunnata kohti satamaa.
Vinkki! Kannattaa ostaa 20 matkan metrosetti, jolla kaksi ihmistä matkustaa mukavasti, edullisesti ja nopeasti Tukholman kattavassa metroverkossa (hinta 145 kr). Muutama matka jäi käyttämättä, mutta silti homma tuli halvemmaksi kuin kertalippujen kanssa.
Laivaan saavuimme joskus neljän jälkeen, kamat hyttiin ja hiukopalalle; kuppi kaakaota, puolikas kanawrap ja joku kookosvaahtopallo. Sitten ostokset pois alta ja hyttiin tälläämään illan
Wallmans illallisshowta varten. Kolmetuntinen show oli mielestäni upea ja
ruoka aivan taivaallista; kasvisterriiniä ja yrttisalaattia, Tournedos ja timjami-hunajakastiketta ja jälkkäriksi mustaherukkaleivos kaneli-omenasiirapilla. Juomat, kaksi siideriä, kuuluivat illallishintaan
(hinta 69 €). Olihan tuo aikamoinen hinta yhden hengen illallisesta, mutta ehdottomasti sen arvoinen.
Illallisshow`n jälkeen roikuimme hetken yökerhossa, josta suunta discoon. Not for me!!! Discomeno ei jaksanut juurikaan innostaa
(olenko liian vanha kenties?), mutta jotenkin tuli siellä valomerkkiin asti hengailtua. Taas vain muutama tunti unta palloon ja jälleen Bon Vivant -aamiaiselle, jossa tuli tällä kertaa syötyä jo huomattavasti maltillisemmin. Hieman oli siinä aamumainingeilla pahoinvointia...
Juups, sellainen pikamatkakertomus. Harmittaa tuo ainainen ajan vähyys. Jotenkin kuvittelin, että puolentoista vuorokauden aikana ehtii nähdä ja tehdä vaikka mitä, mutta eihän se taaskaan onnistunut. Väsymys ja ilta painoivat. Olen kovin viehättynyt ruotsalaiseen elämänmenoon
(sukujuuret velvoittaa? ;)) ja mielelläni olisin sitä rauhassa useammankin päivän katsonut. Noh, ensi kerralla sitten vähintään kolme kesäyötä paikan päällä ja Tukholma -korttia taskuun!
More photos >>
