Että sellanen päivä tänään... Noh, johan tossa viikon verran piti kestohymyä nassulla, joten lienee jo aikakin pyyhkiä se pois ja normalisoitua. Erityisen huolestunut asiasta aloin olla eilen kun jumalattomassa kiireessä neljän jälkeen toimistolta vielä asiakaskäynnille rynnätessäni jäin rupattelemaan niitä näitä Jaakko Pöyryltä eläkkeelle jääneen inssimiehen kanssa, joka oli julistettu Irakissa mielisairaaksi
(tai jotain sinnepäin... en ihan kaikkea tajunnut) ja toimii nyt meidän toimistokompleksissa siivoojana. Asiakkaita on kyseisestä tstokompleksista yhteensä 26, joista meidän toimisto ja uusi naapurimme olemme huonoimpia asiakkaita, koska olemme tilanneet siivouksen vain kerran viikossa. Heh, joopa joo, ymmärtänette miksi aloin huolestua. Normaalitilassa toivottaisin moiset höpöttäjät hevon v..., öh, kuuseen.
Tosin nyt jos koskaan kelpaisi hymyillä, koska hammaskalusto loistaa oikein viimesen päälle! Pääsin vihdoin ja viimein eilen aamusta suuhygienistin käsittelyyn ja mamma mia, että teki kipiää!!! Ei se tummentumien putsaaminen ja fluorilakka mitään, mutta se hammaskiven poisto. Olin tuolista noustessani aivan varma, että ikenet olivat täysin riekaleina ja naamataulu veriroiskeiden peitossa. Ihan niin paha tilanne ei kuitenkaan peiliin katsoessani ollut eli tuntuu pahemmalta kuin näyttää. Taisi olla meikäläisen ensimmäinen kattava hammaskivenpoisto-operaatio. Eipä ole moisesta aiemmin tarvinnut huolehtia. Kuuluu kuulemma sarjaan iän tuomia ihanuuksia. Rapsuttelun välissä onnistuin suussa touhuavalle leidille kertomaan, että
"Tämä on AIVAN kamalaa!!". Johon hän vastasi, että
"Aijaa, eipä olisi uskonut. Eihän sulla ole ilme värähtänytkään.". No eipä niin, koska tuumin siinä kattovalaisimia tuijottaessani ja kivun viiltäessä, että tämä on vaan tehtävä eikä irvistely paljoa auta. Kidutus kuitenkin kestetty ja oli kyllä kestämisen arvoinen. Nyt on nätit, hohtavan valkoiset hampaat ja olo suussa superpuhdas! Ihanaa :)
Mutta niin... harmi vaan, että pääsi hymy hyytymään heti aamusta kun sain silmät yhden kerrallaan väännettyä auki. Julmettu turvotus ja koko pää aivan tukossa! Tukossahan tässä on nyt oltu jo viimeiset neljä kuukautta, mutta aamuisin olo on kuitenkin ollut päivän paras. Päätä ja kaulan rauhasia jomotti ja alavatsassa juili naistenvaivat. Kai mä sitten oon kipeä... flunssassa... vaikee sanoo, mutta aamuaerobiset jäi sikseen ja päivä on kulunut lähinnä peiton alla nuokkuessa. Iltapäivästä oli tosin pakko aktivoitua ja raahata tämä big old fat ass kauppaan. Ja kaupan kautta salille. Pilleripöhnässä haukkarit ja hiit. Viisas veto? Tuskin. Mutta mä olen vaan niin sick and tired tähän jatkuvaan sairastamiseen ja kipuiluun, että olen oppinut ignooraamaan sellaiset tuntemukset kohtuuloistavasti. Teeskentelen siis. Olen kuin ei olisikaan. Vaihtoehtona olisi jäädä sängyn pohjalle surkuttelemaan kovaa kohtaloa ja sitä mä en nyt vaan jaksa. En vielä. Mutta hilkulla on. Kyllä nämä viimeiset puolitoista sairasvuotta ovat sen verran psyyken päälle käyneet. En vaan ole luovuttajatyyppiä. Vielä. Elämässä pitää olla huastetta! ;)
Jotain hyvää sentään tämänkin kurjuuden keskellä! Nimittäin päänsärkyyn nappaamaani kipupilleri vei myös rinnassa, olkapäässä, kaulassa ja yläselässä kipuilevan hermosäryn mennessään ja ekaa kertaa for soooooooo long sain tehdä kivuttoman hauistreenin, jossa liikeradatkin pysyivät kohdallaan eikä oikea käsi vääntynyt kipua vältellessä omituisiin asentoihin. Tuli vaan mieleen, että tällaistako treenaaminen oli aikaan-ennen-hermovammaa? Pystyi keskittymään harjoitettavaan lihakseen kivun minimoimisen tai sietämisen sijaan. Taitaa tulla Buranasta ennen treeniä paha tapa ;)
Ja sitten on tietysti tämä Vappu, kansan suuri humaltumisjuhla, joka tänä vuonna antaa aihetta vetää nuppi umpiturvoksiin peräti kolmen vuorokauden ajan. Maanantai-iltaanhan on hyvä lopettaa. Minen kestä näitä Vappuhösääjiä! Että pitää olla sitä ja tätä ohjelmaa, koska on Vappu ja hieno ilma. Evvk. Mulle riittää, että on yksi ylimääräinen vapaapäivä kivasti vkonlopun jatkeena
(hmmm, jos on, töitäkin pitäis ainakin periaatteessa tehdä...), saa syödä sokerimunkkia ja juoda rusinasimaa. Aloitin jo korkkaamalla Pommac -pullon ja tuhoamalla ison siivun Pirkan donitsipaketista. Huomenna sitten äipälle nauttimaan ehtaa kamaa, vastapaistettua munkkirinkilää ja sitruunamaustettua simaa :)
Maanantaina alkaa lupaamani uusi elämä. Mutta siitä lisää WannaBe BB:n puolella. Joskus ;)
